Dokumenttielokuva, jossa nuori mies pakkasi koko omaisuutensa varastoon vuodeksi. Sääntönä oli hakea vain yksi tavara vuokravarastosta päivässä eikä uutta saanut ostaa. Siinä mielenkiintoinen lähtökohta elokuvalle, jossa Petri Luukkainen aloitti elämänsä uudestaan.
Dokumentaariset elokuvat ovat mielenkiintoisia ja yleensä helposti koukuttavia, varsinkin kun ne käsittelevät ihmisen arkea ja tavallista elämää. Tässä elokuvassa ei kuitenkaan ollut aivan tavallisesta arjesta kyse, kun ohjaaja ja elokuvan päähenkilö Petri Luukkainen päätti tehdä aika radikaalin ihmiskokeen.
Idea kokeesta on rohkea ja mielenkiintoinen. Alussa kaikki tavarat pistettiin varastoon ja aloitettiin tyhjästä. Varastosta sai hakea vain yhden tavaran päivässä, joten ensimmäisenä mukaan lähti peittävä päällystakki. Seuraavina päivinä muut pakolliset vaatteet, jotta pystyi olemaan töissä ja julkisilla paikoilla.
Dokumentti keskittyi alun perin tavaroiden tärkeyden ja välttämättömien hyödykkeiden omistamiseen. Mikä ihmiselle on oikeasti tärkeitä tavaroita ja kuinka monella tavaralla tulee toimeen normaalissa arjessa. Itselle tuli mieleen erilaiset kokeet, jossa saa valita 30 tai 100 tavaraa omasta kodistaan ja yrittää pärjätä niillä esimerkiksi viikon.
Ensimmäisten kymmenen tavaran hakemisen jälkeen dokumentti siirtyi aika nopeasti pois materiaalisesta omistamisesta. Enää ei ollutkaan tärkeä miettiä mitä tavaroita tarvitaan ja elokuva keskittyi enemmän päähenkilön sosiaaliseen elämään ja tärkeisiin ihmissuhteisiin.
Vaikka itse olisin aluksi enemmän odottanut ja ehkä kaivannutkin tavaroiden ja materialismin kanssa pohdintaa kuin selkeitä itsestäänselvyyksiä, niin lopulta ihmissuhteiden käsittely oli hyvä tie. Tavarat eivät olleet enää lopussa niin suuressa osassa ja lähellä olevat ihmiset tulivat tärkeimmäksi myös elokuvan kerronnassa.
Dokumentti sai katsojan hyvin ajattelemaan ja kyseenalaistamaan omaa kulutustaan ja sitä mitkä kaikki tavarat ovat oikeasti tärkeitä elämässä. Saman on itse huomannut myös ulkomailla niukasti varustellussa huoneistohotellissa, jossa keittiössä on vain ne välttämättömimmät ruokailuvälineet – jos niitäkään. Itse täytyy myös ostaa hotelliin kaikki kulutus tavarat pesuaineita myöten. Mukana on vain matkalaukullinen vaatteita ja henkilökohtaisia hygieniatuotteita.
Itse voisi hyvin kokeilla samanlaista testiä esimerkiksi muuton yhteydessä. Ylimääräiset tavarat voi viedä elokuvassakin yhteistyössä olleeseen Pelican Self Storagen varastoon, jolla on vuokravarasto Turussa, Espoossa ja Helsingissä.
Suosittelen dokumentin katsomista kaikille, joilla kaapit ovat täynnä tavaraa ja jokaisen muumimukin ostamisen jälkeen miettii mihin senkin mahduttaisi. Pääset tavarasta eroon myös helposti ihan vain karsimalla sitä säännöllisesti ja järjestelmällisesti jo ennen vuokravarastoa esimerkiksi muuton yhteydessä.
Elokuvan kotisivut: www.tavarataivaselokuva.fi
Ohjaaja: Petri Luukkainen
Kesto: 80 min
Julkaisija: Unikino, 1.10.2013
Ikäraja: S
IMDB-arvostelu: www.imdb.com/title/tt2599898/
Elokuvan voi katsoa Elisa Viihde palvelussa tai ostaa elokuvan cdon.fi sivulta.
Tavarataivas elokuvan traileri