Testiin saapui Verbatim USB 3.0 Desktop Hard Drive eli ulkoinen kovalevy, joka kytketään uuteen nopeampaan USB 3.0 porttiin. USB 3.0 -liitäntä on uusin versio USB-liitännästä ja sen tiedonsiirtonopeudet pitäisivät olla paljon nopeammat kuin edellisen USB 2.0 -version.

Katsotaan onko USB 3.0 nopeampi liitäntä kuin vanhempi USB 2.0 ja miten hyvin Verbatimin ulkoinen kovalevy pärjää kirjoitus- ja lukunopeuksissa.

Pakkaus ja sisältö

Mukana tuli myös USB 3.0 PCIe kortti

Pakkauksen mukana tuli kaikki tarpeellinen, jolla saa uuden nopeamman USB 3.0 liitännän myös vanhempaan koneeseen. Kovalevyn ja virtalähteen lisäksi tulee myös USB 3.0 -kaapeli, joka on siis erilainen kuin vanha USB 2.0 -kaapeli. USB 3.0 -kaapeli on erilainen laitteeseen liitettävästä päästä ja tietokoneeseen liitettävä pää on samanlainen eli se käy myös USB 2.0 porttiin jolloin laite toimii USB 2.0 nopeudella. USB 3.0 kaapelin ja liitännän tunnistaa sinisestä viivasta liittimen sisältä.

PCIe USB 3.0 -kortti tarvitsee virtapiuhan

Jos oman tietokoneen emolevyssä ei ole vielä USB 3.0 -liitäntää tulee mukana PCIe-väylään liitettävä USB 3.0 -kortti, jossa oli kaksi ulkoista USB 3.0 liitäntää. Lisäkortti tarvitsee myös virtaa, joten siihen pitää kytkeä virtalähteestä piuha. Mukana tuli myös apadterikaapeli, jolla virran saa SATA-virtaliittimestä. Myös tietokoneen puolella USB 3.0 -liitännässä näkyy sininen väri liittimen sisällä.

Paketissa oli myös asennusohjeet, mutta ei mitään CD-levyä ajureille tai ohjelmille. Kaikki ohjelmat olivat valmiina kovalevyllä ja ne kannattaa kopioida talteen tietokoneen kovalevylle, koska en löytänyt kaikkia ohjelmia Verbatimin sivuilta. Mukana tuli ajurit USB 3.0 PCIe -kortille, Nero BackItUP & Burn Essentials -varmuuskopiointiohjelma sekä energiansäästö-ohjelma.

Virtanappi löytyy takaosasta

Verbatim kovalevyn takaseinässä on välttämättömimmät liitännät eikä mitään ylimääräistä. Kuvasta näkee hyvin minkälainen USB 3.0 liitäntä on laitteen puolella. Edelliseen versioon verrattuna liitäntä on kasvanut ylöspäin. Pakkauksessa mukana tullut USB 3.0 -kaapeli oli myös paljon paksumpi kuin yksikään USB 2.0 -kaapeli, jonka olen koskaan nähnyt. Virtalähteen liittimen vieressä on virtanappi, josta kovalevyn saa pois päältä. Kovalevy ei käynnisty koneen käynnistyessä, jos laitteen virta ei ole päällä.

Etupaneelissa on pistemäinen vihreä virtavalo, joka palaa aina kun laite on päällä. Kovalevy menee lepotilaan automaattisesti, jos kovalevyn tiedostoja ei käytä. Näin ollen laitteesta ei kuulu mitään ääntä, jos sen tiedostoja ei käytä. Kovalevyn rahinat kyllä kuuluvat, kun perinteinen pyörivä kovalevy käynnistyy, mutta ääni ei ole häiritsevän kuuluva. Siihen auttavat myös laitteen pohjasta löytyvät neljä kumitassua. Kovalevy on tarkoitettu asennettavaksi vaaka-asentoon, mutta kotelon voi myös asettaa pystyasentoon, vaikka sen sivuilla ei ole kumitassuja.

USB 2.0 vs. USB 3.0

Ennen kuin sain kovalevyn kiinni nopeampaan USB 3.0 väylään, piti koneeseen asentaa PCIe-kortti. Ajurit olivat ainoastaan Verbatimin USB-kovalevyllä ja se piti ensin kytkeä USB 2.0 porttiin, jotta ajurit PCIe-korttiin sai asennettua koneelle. Ihme kyllä Verbatimin sivuilta en löytänyt ajureita kortille ja mukana ei siis tullu mitään CD-levyä ohjelmille ja ajureille.

USB-kovalevy on myös oletuksena formatoitu FAT32-tiedostomuotoon eli se kannattaa formatoida NTFS-tiedostomuotoon Windowsissa, jotta siihen voi kopioida neljä gigatavua suurempia tiedostoja.

USB 2.0 nopeustestit

Ensin kytkin kovalevyn emolevystä löytyvään USB 2.0 -porttiin ja ajoin HD Tune sekä CrystalDiskMark testit selvittääkseni kuinka nopea kovalevy on USB 2.0 -väylässä.

Verbatim USB 2.0 HD Tune 2.55

Verbatim USB 2.0 CrystalDiskMark

Molemmat testiohjelmat antoivat samansuuntaisia tuloksia ja luku- sekä kirjoitusnopeus oli noin 30 MB/s. HD Tune testiohjelmassa kovalevyn lukunopeus oli koko levyn pinnan osalta sama eli USB 2.0 portissa kovalevyn nopeus ei tullut kertaakaan esteeksi lukunopeudessa. Yleensä kovalevyn siirtonopeudet tippuvat kun kovalevyä luetaan sisäpinnalta eikä ulkoreunasta, kuten näemme seuraavissa testikuvissa, jotka on tehty USB 3.0 -portissa.

USB 3.0 nopeustestit

Samat testit ajettiin myös USB 3.0 -portissa, jotta voitiin verrata nopeuseroa USB 2.0 -portin ja USB 3.0 -portin välillä.

Verbatim USB 3.0 HD Tune 2.55

Verbatim USB 3.0 CrystalDiskMark

Kun laite kytkettiin mukana tulleeseen USB 3.0 PCIe -korttiin, niin alkoi todella tapahtua tiedonsiirtonopeuksissa. USB 3.0 -liitännässä testitulokset olivat selvästi paremmat ja kovalvyltä pystyi lukemaan koko ajan nopeammin kuin USB 2.0 -liitännässä. Maksimi tiedonsiirtonopeudet olivat yli 100 MB/s ja minimissään lukunopeus tippui vain 50 MB/s tasolle. Se on melkein kaksi kertaa niin paljon kuin USB 2.0 -liitäntä pystyy maksimissaan siirtämään.

USB 3.0 -liitännässä perinteinen pyörivä SATA-kovalevy tuli selvästi pullonkaulaksi, kun tietoa luetaan kovalevyn kiekon sisemmiltä kierroksilta, kuten HD Tune testin kuvasta näkee. Testin lopussa tiedonsiirtonopeus tippuu 50 Mb/s tasolle, kun se alussa on jopa 100 MB/s.

USB 3.0 -liitäntä tarvitsee siis nopeampia kovalevyjä, jotta pystytään hyödyntämään liitännän koko kapasiteetti. Aikaisemmin USB 2.0 -liitäntään kytkettyjen kovalevyjen ei ole tarvinnut olla niin nopeita, koska tiedonsiirto ei ole koskaan ylittänyt 40 Mb/s nopeuksia.

Yhteenveto

USB 3.0 -liitäntä on siis todellakin paljon nopeampi kuin vanhempi USB 2.0 -liitäntä. Testiohjelmien lisäksi myös tiedostojen kopiointi on huomattavasti nopeampaa uuden USB-väylän kautta, joten nopeuseron todella huomaa käytännössä. Koska perinteisen kovalevyn siirtonopeudet tulevat vastaan tässä uudessa liitännässä, herää mielenkiinto nopeampia levyjä kuten SSD-levyjä kohtaan. Katsotaan saadaanko joskus testattua USB 3.0 -liitäntää SSD-levyllä, jotta tiedetään mihin asti USB 3.0 -liitäntä pystyy tiedonsiirtonopeuksissa.

Verbatimin USB 3.0 kovalevy ja pakkauksessa ollut USB 3.0 PCIe -kortti ovat hyvä paketti, jos haluaa vanhaan koneeseen nopeamman tavan kopioida tiedostoja talteen ulkoiselle kovalevylle. Asennus vaatii tietokoneen avaamisen ja vähän ruuvaamista sekä ajureiden asentelua, mutta asennuksen jälkeen omassa koneessa on kaksi uutta USB 3.0 porttia, johon varmasti alkaa ilmestymään liitettäviä laitteita nopeasti. Toivottavasti USB 3.0 -liittimestä tulee nopeasti se ainoa USB-liitäntä tietokoneissa, jotta päästään nauttimaan nopeasta tiedonsiirrosta kaikista oheislaitteista digikameroista ulkoisiin tallennusratkaisuihin.

Linkit

• Verbatim USB 3.0 Desktop Hard Drive kotisivut

Asus on viimein julkaissut uuden näppäimistötietokoneensa, joka kulkee nimellä EeeKeyboard PC. Ensimmäiset kuvat ja suunnitelmat saivat mieleen aivan selvästi vanhan kunnon Commodore 64:n, josta kylläkin puuttui Asuksen koneesta löytyvä näyttö. EeeKeyboard:ssa oleva viiden tuuman näyttö on vielä monikosketusta tukeva, joten sillä voi ohjailla konetta ja käynnistellä ohjelmia pikanäppäimien avulla.

Siistissä alumiinisessa näppäimistössä on sisällä SSD-kovalevy sekä pieni akku, jonka avulla kone pysyy käynnissä valmistajan mukaan neljä tuntia. Näiden avulla tätä konetta voisi siis kuljetella pienen matkan mukanaan koneen ollessa päällä. Sitä voisi vaikka näppärästi siirtää huoneesta toiseen kotona tai toimistolla. Nettiyhteydestä vastaa 802.11n-sarjan langatonverkkokortti sekä normaali gigabitin RJ-45-liitäntä. Ulkoisen kuvalähteen voi kiinnittää VGA-piuhalla tai HDMI-kaapelilla. Intelin Atom N270 prosessorista pitäisi riittää potkua 720p-videoiden pyörittämiseen varsinkin kun käyttöjärjestelmänä on kevyt Windows XP Home versio.

Itseäni ainakin tällainen näppärä täysikokoinen näppäimistö kiinnostaa olohuonekoneeksi, jota voisi helposti liikutella huoneesta toiseen. Enemmän näkisin tällä käyttöä nettikoneena kuin millään kosketeltavalla alustalla, kun sillä onnistuu myös sähköpostien kirjoittaminen ja muu keskustelupalstoilla hengaileminen sekä sosiaalinen viestintä paljon helpommin. Myös retro ulkonäkö miellyttää omaa silmää paremmin kuin esimerkiksi miniläppäri. Kovin monessa miniläppärissä ei taida olla edes kosketusnäyttöä.

Linkit

• Asus lehdistötiedote
• Muropaketin uutinen EeeKeyboard PC:tä

Tämän kertaisessa arvostelussa laitamme vastakkain kaksi eri valmistajan pelinäppäimistöä. Molemmat arvosteltavat näppäimistöt sisältävät pelaajille tarkoitettuja lisätoimintoja, mutta kumpi näistä näppäimistöistä on parempi pelikäytössä? Vaikka pelaaminen on arvostelun ykköslähtökohta, otetaan kantaa myös näppäimistöllä kirjoittamiseen, koska sitä harrastetaan pelaamisen ohessa tai jopa sen aikana käyttäjästä riippumatta. Artikkelin vastakkainasettelu on suurimmalta osin henkilökohtaisia mielipiteitä ja tottumuksia pelaamisessa, mutta tarkoituksena on tuoda näiden näppäimistöjen eroja esille – jos niitä edes on.

Microsoft SideWinder X6

Ensi katsauksella Micorosoftin näppäimistö on matala kiinteällä rannetuella varustettu taustavalaistu näppäimistö. Tämän näppäimistön näkyvin ominaisuus on irroitettava ja toiselle puolelle näppäimistöä siirrettävä numeronäppäimistö. Ulkonäköä vallitsevat myös suuret pyöreät säätimet oikeassa yläkulmassa, joilla säädetään taustavaloa ja äänenvoimakkuutta. Yleistuntuma näppäimistössä on jämäkkä ja matalan näppäimistön tuntuma hyvä.

Microsoft X6 sivuprofiili on matala

X6-näppäimistössä ei ole korkeudensäätö mahdollisuutta, mutta näppäimistö on vähän kallistettu. Kuvassa näkyy hyvin numeronäppäimistön liitäntä, jolla se kytkeytyy näppäimistön toiselle puolelle. Näppäimet ovat huomattavasti matalampia kuin normaaleissa näppäimistöissä on totuttu näkemään ja se muistuttaa vähän kannettavien näppäimistöjä. Tuntuma näppäimissä on kuitenkin huomattavasti jämäkämpi kuin kannettavissa. Ehkä jopa liian jäykkä omaan makuuni ainakin kirjoittamisessa. Kaikki näppäimet ovat myös samalla tasolla toisiinsa nähden.

Irroitettava numeronäppäimistö vaihtaa väriä

Näppäinten kohdalta kuori on kiiltävää muovia ja muualta karheampi mattapintainen. Kiiltävässä osassa näkyy sormenjälkiä helpommin, mutta ei häiritsevästi. Numeronäppäimien taustavalo vaihtaa väriä punaisesta keltaiseen sen mukaan onko käytössä numerot vai niiden tilalla makronäppäimet.  Näppäimien olessa makronäppäin moodissa taustavalo on keltainen. Makrojen numerointi näkyy näppäimien etureunassa. Numeronäppäimien yläreunassa on pikanäppäin, joka käynnistää laskimen Windowsista. Itse käytän tätä näppäintä jatkuvasti töissä sekä kotona, joten sen olemassa olo on minulle osoittautunut erittäin hyödylliseksi. Logitech G15 näppäimistössä tätä pikanäppäintä ei ole.

Numeronäppäimistöä ei voi käyttää irrallaan näppäimistöstä, joten sen täytyy olla jommalla kummalla puolella kiinni.

Isoilla pyörillä säädetään taustavaloa ja äänenvoimakuutta

Isot ja näyttävät ympyrät yläreunassa ovat tämän näppäimistön näkyvin osa. Vasemmanpuoleisella säädetään pelkästään näppäimistön valaistusta. Säätö onnistuu portaattomasti ja taustavalon sekä kirjaimien valot saa sillä kokonaan sammutettua. Oikeanpuoleisella säätimellä äänenvoimakkuuden säätäminen onnistuu nopeasti ja näppärästi. Pyöritettävä säädin on huomattavasti helpompi ja nopeampi käyttää kuin painikkeilla tehtävä säätäminen.

Microsoft X6 pikanäppäimet

Yläreunasta vasemmalta puolelta löytyy makrojen tallentamiseen tarkoitettu näppäin sekä hieman erikoisempi juoksevan ukon näppäin, jolla saa jonkun näppäimen painalluksen jäämään pohjaan ilman, että näppäintä tarvitsee painaa. Itse en löytänyt tälle mitään käyttötarkoitusta, mutta ehkä jossain simulaattorissa sillä voi olla käyttöä, jos tarvitsee painaa yhtä näppäintä pitkään pohjassa. Olisi mielenkiintoista kuulla mihin ihmiset ovat sitä käyttäneet.

Makronäppäimien tilaa säädetään kolmen eri tilan välillä. Makrotiloja pääsee muokkaamaan vapaasti mukana tulevalla ohjelmistolla. Hyvänä ominaisuutena, kun otetaan numeronäppäimistön makronäppäimet käyttöön, niin samalla poistuu Windows-pikanäppäin toiminnasta. Tällöin ei tule vahingossa mentyä Windowsin valikoihin kesken pelin, jos Windows-näppäintä sattuu painamaan pelin aikana.

Yläreunasta löytyvät myös pakolliset pikanäppäimet mediasoittimia varten, joilla saa pysäytettyä/aloitettua soittamisen ja kelattua kappaleita sekä vaimennettua äänet. Tämän enempää pikanäppäimiä ei oikeastaan tarvitsekaan.

Lisää makroja

Vasemassa reunassa on lisää makronäppäimiä, jotka ovat aina käytössä. Näitä ohjelmoitavia näppäimiä löytyy kuusi kappaletta ja alhaalla olevasta 1|2-näppäimestä saa vaihdettua niiden toimintoa eli käytössä on 12 eri pikanäppäintä. Yhteensä X6-näppäimistöön voi ohjelmoida jopa 90 erilaista pikatoimintoa, jonka luulisi riittävän jokaisen pelaajan tarpeisiin. Itse en osaa oikein makroja käyttää, joten niiden käyttö on jäänyt lähes olemattomaksi pelaamisessa.

Logitech G15

Logitechin G15 -pelinäppäimistö on perinteisemmän näppäimistön näköinen paitsi että siitä löytyy näyttävä LCD-näyttö yläreunasta. Näppäinasettelu on perinteisempi ja numeronäppäimistö on normaaliin tapaan oikeassa reunassa. Muotoilu Logitechissa on vähän pyöreämpi kuin Microsoftin X6:ssa. Näppäinten taustavärinä on harmaa ja punaisena hohkaava näyttö on mustanvärisessä muovissa kiinni. Näppäimistöön ei jää sormenjälkiä helposti näkyviin ja se ei ole yhtä karhea kuin Microsoftin X6.

Logitech G15 makronäppäimet

G15:sta makronäppäimiä löytyy vasemmasta reunasta yhtä monta kuin X6:ssa eli kuusi kappaletta. Makronäppäimet ovat hiukan korkeampia kuin muut näppäimet. Tämä ei kuitenkaan auttanut itseäni alussa, kun painoin aina makronäppäimiä yrittäessäni etsiä shift-näppäintä vasemmalla pikkurillillä. Opettelin makronäppäimien sijainnin Logitechin näppäimistöllä, jossa meni yllättävän monta viikkoa, joten kun otin Microsoftin näppäimistöä käyttöön, shiftin löytäminen ei tuottanut enää ongelmaa.

Makrotiloja löytyy kolme

Makronäppäimistä löytyy kolme eriasetusta, jota hallitaan M1-, M2- ja M3-näppäimillä. MR-näppäimellä voidaan tallentaa näppäinyhdistelmiä lennosta, joka onnistui myös X6:lla. Logitechin makrotallennus lennosta tuntui toimivan paremmin ja näppäimien välissä olevat tauot eivät tallentuneet yhtä pitkinä kuin X6:ssa. Molemmissa onnistuu myös ohjelmistolla makrojen tallentaminen eri pelejä varten eri profiileihin.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy peliohjaimen kuvalla varustettu muoviselta tuntuva näppäin, jolla saa Windows-pikanäppäimet pois käytöstä.

Äänenvaimennus ja valojen säätö

G15-näppäimistön toiselta puolelta oikeasta yläreunasta löytyy näppäin, jolla vaimennetaan äänet kokonaan sekä valaistujen näppäimien valon säätö. Logitechin näppäimistöstä ainoastaan kirjaimet on valaistu kun taas Microsoftin näppäimistöstä oli myös näppäimien tausta valaistu. G15:sta aurinko-näppäimestä voi sammuttaa valot kokonaan tai valita näppäimien valaistuksen tason kahdesta eri kirkkausasteesta.

LCD-näyttö

Logitech G15 -näppäimistön näyttävin osa on yläreunasta löytyvä LCD-näyttö. Jotta näytön saa käyttöön, täytyy koneeseen asentaa mukana tulevat ohjelmat. Ohjelmista löytyy esimerkiksi resurssinhallinta, ajastin, kello ja RSS-lukija. Siihen saa myös muiden ohjelmien tietoja, kuten Fraps-ohjelmasta tai eri pelien tietoja, kuten vaikka Quake Wars:Enemy Territory -pelistä. Näytön ympäriltä löytyy pikanäppäimet mediasoittimille. Äänensäätö on hiukan hankalampi tehdä kuin X6:ssa.

Vaikka näyttö on hieno ja pramea, suurta hyötyä en ole siitä itse löytänyt pelaamisen aikana tai Windows käytössä. Fraps-ohjelmaa käytettäessä näkyy kuvaruudun päivitysnopeus juoksevana graafina, mutta eipä silläkään tiedolla paljoa tee pelin aikana. Yleensä pelaaminen vie sen verran huomiota, ettei FPS-tuloksia tai prosessorin kuormitusta tule seurattua pelin aikana.

Toinen miinuspuoli on näiden pikkuohjelmien muistinkäyttö. Jokainen näistä pikkuohjelmista vie muutaman megan tai pari muistia heti koneen käynnistyessä. 32-bittisessä Windowsissa muistiahan ei ole koskaan tarpeeksi käytössä, joten kaikkien näiden pikkuohjelmien käytölle en näe järkeä.

USB-portit

Näppäimistön yläreunasta löytyy kaksi USB-porttia, mutta niiden nopeus on USB 1.0 tasolla eli pelihiirtä niihin ei ainakaan kannata laittaa. USB-portit ovat myös sen verran hyvin piiloitettu näytön taakse ettei niiden käyttö ole kovin helppoa ilman näköhavaintoa.

Microsoftin näppäimistössä USB-portteja ei ole tarjolla eikä siitä löytynyt myöskään Logitechista löytyvää korkeuden säätöä, jolla näppäimistön saa kallistettua. Kirjoitustuntuma on kuitenkin hyvin samanlainen kaltevuuden osalta, koska X6:ssa näppäimistö oli valmiiksi vähän kallellaan.

Näppäimistöt pelaamisessa

Näiden molempien näppäimistöjen kohdeyleisönä ovat pelaajat, joten yritän tässä kohtaa tuoda esille omassa pelaamisessa huomattuja eroja. Itse pelasin näppäimistöillä pääsääntöisesti nopeita ammuntapelejä eli FPS-pelejä kuten Unreal Tournament ja Call of Duty. Myös strategiapelaaminen tuli testattua Red Alert 3:lla ja Company of Heroes:lla. Simulaattoreita tai roolipelejä ei tule pelattua ja yhtä hyvää autopeliä kuin Forza-sarja Xbox 360:llä en ole PC:lle löytänyt, joten enää ei tule autopelejäkään PC:llä pelattua.

Microsoftin näppäimien lyhyempi liikerata tuntui tuovan paremman tuntuman FPS-peleissä. Nopeatempoisessa Unrealissa ohjaaminen oli mielestäni hiukan nopeampaa kuin Logitechin normaalikorkuisella näppäimistöllä, joten FPS-pelien pelaamisessa valinta kohdistuu X6:n puolelle.

Strategiapeleissä tuli käytettyä myös makrotoimintoja useamman yksikön valinnoissa. Tässä kohtaa taas Logitech G15 oli luontevampi suoriutuja, koska makrojen tallentaminen lennossa toimi paremmin ja hiukan korkeammat makronäppäimet on helpompi löytää pelin tiimellyksessä. G15:sta pareittain ryhmitetyt makronäppäimet myös löytyvät paremmin, kun käyttää useampaa makronäppäintä joukkojen valitsemiseen.

Pimeässä pelattaessa molempien näppäimet näkyvät hyvin valaistuksen ansiosta ja X6:sta löytyy myös pienet huomiovalot WASD-näppäimien sivusta sekä pienet kohokuviot w-näppäimestä, jonka ansiosta oikean näppäimen löytää paremmin pelkällä sormituntumalla. Portaaton valaistus on myös mukava lisä, joten hämärässä ja pimeässä pelattaessa X6 vie voiton.

X6 antaa mukavasti tilaa hiirelle

Microsoftin X6:lla on vielä yksi etu Logitechin G15:sta vastaan nimittäin siirrettävä numeronäppäimistö. Hiiren saa huomattavasti lähemmäksi X6:ssa, kun usein pelatessa turhan numeronäppäimistön saa poistettua tai siirrettyä toiselle puolelle näppäimistöä. Kuvasta näkyy hyvin miten paljon lähemmäksi hiiren ja hiirimaton saa Microsoftin näppäimistöä ja siitä oli kyllä jonkun verran etua pelaamisessa.

Kirjoittaminen ja muut huomiot

Pelaamisessa Microsoft X6 on omassa käytössä hiukan parempi muutamalla innovaatiolla, jotka G15:sta puuttuvat. Tilanne kuitenkin tasoittuu, kun katsotaan muuta käyttöä. Kirjoittaminen on itselläni niin suuressa osassa tietokoneen käyttöä, etten voi sitä sivuuttaa pelinäppäimistöjä arvosteltaessa.

Kirjoittamisessa G15 vie selkeän voiton X6:sta. Itselleni näppäimien suuri liikerata toimii paremmin krijoittamisessa ja näppäimien pehmeämpi tuntuma tuntuu paremmalta G15:sta kuin X6:lla. Korkeiden näppäimien hahmottaminen ja niiden löytäminen toisistaan onnistuu itselläni ainakin paremmin, kun näppäimet ovat normaalin näppäimien kokoiset. En ole kyllä pitänyt suuresti mistään muustakaan matalaprofiilisesta näppäimistöstä kirjoittamisessa, joten tässä suhteessa paremmuus on yksilöllistä.

X6:n näppäimien mekaniikka ei ole ehkä paras mahdollinen

Monet testaajat ovat huomanneet saman kuin itsekin huomasin X6:lla eli jotkut näppäinpainallukset eivät aina tallennu, jos näppäimiä painaa kevyesti. X6:ssa näppäimien alta löytyvät kumitapit näyttävät jäävän vähän jumiin ja näppäimien pituus ei tunnu painavan niitä tarpeeksi pohjaan. EDomessa tähän oli ratkaisuna näppäimien pidentäminen ja jostain luin, että ruuvien kiristäminen X6-näppäimistön pohjasta on auttanut. Microsoft ilmoitti, että testaajille on voinut tulla maanantai erä, mutta itse en tätä suoraan sulata ja suosittelen pitämään takuukuitin tallessa.

Logitech G15:sta space vähän miten sattuu

Jos Microsoftin laadussa voi olla huomauttamista, niin mitään huippulaadukasta tuntumaa ei Logitechkaan anna. Tässä hintaluokassa luulisi näppäimistöjen olevan laadukaampia kuin normaalit näppäimistöt, mutta alusta alkaen Logitechin näppäimistössä on ollut itselläni välilyönti selkeästi vinossa. Oikeanpuoleinen shift-näppäin ei myöskään aina tunnu rekisteröivän painallusta, mutta sitä on tottunut painamaan tarpeeksi lujaa. Multimedianäppäimistä taas play/pause-nappi on todella herkkä ja siitä ei aina kuulu tarvittavaa naksahdusta, kun toiminto on jo mennyt perille. Joskus napista tulee kaksi toimintoa, kun ei ole varma menikö ensimmäinen painallus perille vai ei. Windows-näppäimen toiminnon poistava kytkin on myös erittäin muovisen oloinen ja heiluu iloisesti.

Logitechin osalta laatuongelmat eivät ole niin suuria, mutta eivät mielestäni anna sitä vaikutelmaa, joka tämän hintaluokan näppäimistöstä pitäisi tulla. Microsoftin osalta ongelma on ollut sen verran hankalampi, että kirjoittamisessa olen turvautunut aina Logitechiin.

Yhteenveto

Molemmat näppäimistöt kyllä toimivat pelaamisessa hyvin, vaikka niistä puutteita ja laatuongelmia löytyikin. X6:n heikosti toimivat näppäimet eivät ole peleissä haitanneet, koska silloin tulee painettua näppäimiä kovemmin kuin kirjoitettaessa. Logitechin näyttö on kivan näköinen, mutta suurta hyötyä siitä ei ole oikeastaan missään tilanteessa. Vaikka kirjoittamisessa X6:n näppäimet toimisivatkin paremmin, on oman näytön edestä löytynyt useammin G15, koska pelaaminen on sillä sujunut lähes yhtä hyvin ja en ole jaksanu kaivaa X6:sta esiin pelkästään pelaamista varten. Molemissa näppäimistöissä on omat hyvät puolensa, mutta oma valinta on kallistunut Logitech G15 -malliin Microsoft X6:n sijasta. Ehkä suurin syy on kuitenkin se, että itse nykyään kirjoittelen koneella enemmän kuin pelaan. Jos näistä saisi jonkun yhteismallin, jossa olisi Logitechin tuntuma kirjoittamisessa ja irrallaan oleva numeronäppäimistö, niin se olisi hyvä kompromissi – ainakin minulle.

Logitech G15

+ Hyvä tuntuma näppäimistössä
+ Makrojen tallennus pelin aikana toimii paremmin
+ Näyttö kiva mutta ei suurta hyötyä

- Ei irroitettavaa numeronäppäimistöä
- Pieniä laatuongelmia näppäimissä
- Hinta/laatu

Microsoft SideWinder X6

+ Irroitettava numeronäppäimistö
+ Pelaamisessa parempi kuin G15
+ Parempi äänensäätö-nappi
+ Tarpeeksi makronäppäimiä (jos niitä joku niin monta edes tarvii)
+ Halvempi kuin G15

- Huonompi tuntuma kirjoittamisessa
- Mahdolliset näppäinongelmat
- Ei näyttöä jolla kikkailla

Toinen mielipide Microsoft SideWinder X6 -näppäimistöstä.

Erikin kommentit omasta X6:sta.

Itse ostin tuon Microsoftin SideWinder X6 -näppäimistön kesällä samalla, kun päivittelin työpöytäkonetta. En halunnut itselleni mitään kauhean isoa näppäimistöä ja alkuun etsinkin vain hyvällä kirjoitustuntumalla olevaa näppäimistöä ilman suurempia lisäkilkkeitä. Päivityksen edetessä kuitenkin työpöytäkone alkoi menemään enemmän ja enemmän tiettyyn viihdesuuntaan ja ajattelin sitten ottaa hiirtä, näppäimistöä ja näyttöä ostaessa lähtökohdaksi tuon kyseisen viihdesuuntauksen.

En itse alunperin kauheasti miettinyt tuota Logitechin G15 -näppäimistöä, koska siinä oli vähän liiankin paljon kaikkea itselleni turhaa tavaraa. Toisaalta tuo Microsoftin irroitettava numeronäppäimistö tuntui houkuttavalta. Käytännössä en tee koko numeronäppäimistöllä mitään ja tuonkin tilalle saa sitten hieman isomman hiirimaton.

Loppujen lopuksi SideWinder on itselleni osoittaunut pienen alkutotuttelemisen jälkeen varsin hyväksi valinnaksi. Mikään paras kirjoitustuntuma siinä ei kyllä ole, mutta pystyy senkin kanssa elämään. Makroihin en ole itse pahemmin tutustunut, mutta kyllä niistä voisi varmaankin jotain hyötyä keksiä. Esimerkiksi strategiapelien kanssa. Tietyllä varauksella vaikkapa joidenkin roolipelien kanssa.

Niin ja tuo SideWinder sopii paremmin yhteen Logitech G9 -hiiren ulkonäön kanssa kuin tuo G15-näppäimistö.

Onko sinulla kokemuksia näistä näppäimistöistä? Jaa mielipiteesi kommenteissa.

PS3 Gran Turismo 5 pelin viimeisin versio pelattavana.

Sen verran pahasti nyki ruudunpäivityksessä Playstation 3:n GT 5, että tekemistä riittää vielä. Pelipaikalla Playseat ja olisiko ollut Logitech G25 vai jopa G27?

K18 alueen pelit.

EA:n K18 alueella oli pelattavana muun muassa Left 4 Dead 2 ja Dragon Age, jotka molemmat julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.

Keskisen kympin pelejä kaikille alustoille.

Keskisellä oli ihan hyvin pelejä tarjouksessa. Uutuuspelejä oli ennakkotilattavissa 45 euron hintaan ja monia vanhempia pelejä 10 euron hyllyssä. Guitar Hero 5 ja kitara kustansivat 89 euroa PS3:lle, Xbox 360:lle ja Wii:lle.

Guitar Hero 5 tarjoukset

Uutuuspelejä ennakkotilattavissa.

Epsonin kotiteatterissa oli esillä uudet videoprojektorit.

Epsonin videoprojektorit messutarjouksessa.

Epson EH-TW5500 messuhinta 3190 euroa ja Epson EH-TW2000 1190 euroa.

Need For Speed Shift Bemarit

Forza 3 Audi RX8

Kummalla on paremmat autot – Need For Speed Shift vai Forza 3?

Forza 3 ajopaikka oli illan suosituin.

Forza 3 ja Fanatec:n ratti sekä polkimet.

Kätevä kotimainen pelituoli, joka sopii myös sisustukseen.

Microsoft oli isosti mukana Forza 3:lla ja sieltä löytyi myös illan halutuin pelipaikka. Voin vain kuvitella kuinka haluttu pelipaikka kolmen näytön Forza 3 on Fanatecin ratilla ajettuna yleisöpäivänä, kun ammattilaispäivänäkään en itse ehtinyt kertaakaan istahtaa tuoliin jatkuvan jonon takia. Mukana oli myös joillekin tuttu hahmo televisiosta vahtimassa ajosuorituksia.

Lips oli myös esillä isolla screenillä ja äänentoistolla.

Bang & Olufsen 103 tuuman plasma-tv:n moottorisoitu jalusta oli rikki.

B&O 103" plasma-tv

Tästä kuvakulmasta näkee vähän paremmin television kokoluokan. Ylemmässä kuvassa se näyttää lähinnä tietokoneen monitorilta.

Bosen pieniä seinäkaiuttimia.

Sonyn tuttu LCD-seinä.

Sonyn ohuin LCD-televisio oli kyllä todella ohut.

Sony KDL-40ZX1 oli tyylikkään ohut. Valmisteatteripaketissa takakaiuttimien ääni kulkee langattomasti, joka vähentää edes vähän kodin kaapeloittamista.

Genelecin pienimmät kaiuttimet.

Pienet Genelecin aktiivikaiuttimet sopivat hyvin seinäsijoitukseen huomaamattoman ulkonäkönsä ansiosta. Äänikin on näissä kunnossa, kun kuuntelin viime vuoden hifimessuilla kyseisiä kaiuttimia 5.1 kotiteatterissa.

Handanilta tullut 1 Tt kovalevyllä varustettu HD-digiboksi

Handan DVB-C 990 HD on teratavun kovalevyllä varustettu teräväpiirto-digiboksi kaapeliverkkoon. Aikaisemmassa Welhon x-box HD boksissa olikin vähän turhan pieni 320 gigatavuinen kovalevy.

Rajala Pro shopilla oikeasti hyviä messutarjouksia.

Lisää tarjouksia Rajalalla.

Nintendon We Sing pelissä voi kytkeä neljä mikrofonia samaan aikaan.

WeSing ja mikrofonit.

Nintendon Wii:lle tulevassa laulupelissä voi käyttää muiden pelien mikfoneja, kuten Singstar tai Guitar Hero mikrofoneja. Neljä mikrofonia oli kytketty Wiihin tavallisella USB-jakajalla, koska Wiissä on vain kaksi USB-paikkaa.

Nintendon osastolla Wii Fit Plus ja Sports Resort.

Guitar Hero 5 ja Band Hero pelit olivat näyttävästi esillä.

Taas uutta laitetta musiikkipelien ystäville.

Guitar Heron maailman mestari vm. 2007 näytti mallia DJ Herossa.

DJ Hero miksauspöytä.

Panasonic 103 tuuman plasmatelevisiolta voi soittaa Beatlesia.

PS3:n EyePet tottelee PlayStation Eye kameran kautta tehtyjä komentoja.

Uusi PSPGo on nyt tarpeeksi pieni ja ohut. Pelit ladataan koneen 16 Gt muistiin.

x

Nokia Booklet 3G oli asiallisen tuntuinen minikannettava.

Nokia Booklet 3G näppäimistö toi hyvin.

Nokia Booklet 3G näppäimistöllä oli ilo kirjoitella, mutta hiiri ei toiminut aivan niin sulavasti kuin parhaimmissa malleissa. Yleisesti kone tuntui jämäkältä ja erittäin laadukkaalta. Ensivaikutelman jälkeen 799 euron ovh hinta tuntuu järkevältä. Hyvä akkukesto, parempi resoluutioinen näyttö (1280×800), HDMI-liitäntä, 3G ja siisti ulkonäkö ovat minikannettavan kiinnostavimmat ominaisuudet.

Sonyn ohut ja tehokas kannettava on PC maailman MacBook Air.

Sony VAIO on vain 13,9 mm paksu.

Sonyn halvemman luokan minikannettava.

Sonylta on tullut myös halvempia minikannettavia, joissa huomio kiinnittyi erittäin hyvään näyttöön, jonka resoluutio on 1366 x 768 pikseliä eli paljon parempi kuin monissa muissa pikkuläppäreissä. Myös hiiren tuntuma oli paremmasta päästä. Sony VPC-W12S1E minikannettavan hinta on 595 euroa, joten tässä voi olla varteenotettava kilpailija perinteisille halpakannettaville.

Windows 7 osasto.

Microsoft oli saanut Windows 7 osastolle hyvin kaikki tietokonevalmistajat ja muut yhteistyö kumppanit kuten F-Securen.

Pelipisteitä messuilla on taas mukavasti tarjolla.

Lupailin myös videota tähän artikkeliin, mutta se joutuu toistaiseksi odottamaan, kunnes keksin miten ihmeessä AVCHD videota voi editoida freeware editointi ohjelmilla. En ole toistaiseksi myöskään löytänyt toimivaa convertointiohjelmaa, jolla saisin nämä .mts-tiedostot käännettyä esimerkiksi Windows Movie Makerille sopivaksi.

Yleisesti Digiexpo oli selkeästi kutistunut edellisitä vuosilta, mutta ainakin pelattavaa riitti ja monet olivat saanet mukavasti vielä julkaisemattomia pelejä messuille mukaan. Kotiteatteri-osasto oli kutistunut myös hiukan ja kamerapuolelta puuttui ainakin Canon omalla ständillään. Toivottavasti messuilla on ensi vuonna enemmän merkkejä edustettuna, ettei suunta ole alaspäin. Kyllä siellä itsellekin riitti nähtävää ja kokeiltavaa koko ammattilaispäivän neljän tunnin ajaksi.

Vinkkejä AVCHD-videoeditointiin otetaan vastaan, jotta saisin myös videota julkaistua

Tulevana viikonloppuna järjestetään taas viihde-elektroniikan isoimmat messut Suomessa. Digiexpo 2009 aukeaa yleisölle perjantain ja kestää koko viikonlopun sunnuntaihin asti. Tekniikanihmelapsi.com on lähdössä tutustumaan messuille jo torstaina ammattilaispäivänä, kuten myös viime vuonna Digiexpo 2008 tapahtumassa. Katsotaan saadaanko jo torstaina julkaistua kuvia ja tunnelmia messuista ja sen uutuuksista.

Mukana Digiexpo-messuilla on kotiteattereita, pelejä, taulutelevisioita, puhelimia, kameroita ja kaikkea mukavia teknisiä laitteita. Katseltavaa riittää ja monia syksyn uusia vielä julkaisemattomia pelejä pääsee pelailemaan ja kokeilemaan itse. Tässä muutamia tuotteita ja julkaisuja, joita messuilla on esillä tänä vuonna.

Pelit

Nintendo julkaisee messuilla erittäin suositun Wii Fit pelin uuden version Wii Fit Plus -pelin. Peliä pääsee kokeilemaan Amon osastolla yhdessä toisen liikuttavan uutuuden Wii Sports Resot -pelin kanssa. Nintendolta on myös mukana nelinpeliä tukeva Wii Sing -laulupeli, joka julkaistaan 13.11 sekä New Super Mario Bros, joka julkaistaan 20.11.

Xbox 360 osastolla pääsee kokeilemaan uutta Forza 3 -autopeliä aidossa ajopenkissä ja Lips: Number One Hits laulamista suurella stagella. Microsoftilta on myös vahvasti esillä juuri julkaistu Windows 7 sekä Windows Phone puhelimia.

Activisionilta mukana muun muassa Assasin’s Creed 2 sekä Batman Arkham Asylum. Activision-Blizzard tuo messupelattavaksi uudet musiikkipelit DJ Hero ja Band Hero -pelit. DJ Hero pelissä on oma levylautasohjain, jossa pääsee kokeilemaan omia miksaus- ja skätsäys-taitojaan.

Kotiteatteri

Kotiteatterin kuvalähteistä paikalla on ainakin Epsonin uusi huippumalli Epson EH-TW5500. Epsonin osastolla voi myös tehdä projektoriostoksia ja jokainen messuilta projektorin ostanut saa kaupan päälle Lumikki ja seitsemän kääpiötä Blu-ray & DVD-combo elokuvan mukaansa. Maksuvälineenä huolitaan luottokortti. Täytyy käydä vilkaisemassa mitkä ovat messuhinnat jo torstaina.

Jos Bang & Olufsenin BeoVision 4 jättitelevisio on messuilla esillä, se tuskin jää huomaamatta. 103-tuumainen plasmatelevisio moottoroidun lattiajalustan päällä on varmasti vaikuttavan näköinen. Televisioon on mahdollista kytkeä jopa 14 BeoLab kaiutinta, joten surround äänetkin ovat turvattu tämän jättiläisen ympärillä.

Tietokoneet

Nokia esittelee uutta Nokia Booklet 3G -minikannettavaansa messuilla. Itseäni ainakin kiinnostaa kokeilla onko tämä kalliimpi miniläppäri paremmalla näytöllä ja tyylikkäämmällä ulkokuorella hintansa arvoinen. Nokia Booklet 3G tulee Windows 7:lla varustettuna, joka on varmasti myös laajasti esillä messuilla. Myös Fujitsu, Acer, Asus ja Sony esittelevät omia uusia Windows 7 mallejaan messuilla.

Aika vähän on etukäteen ollut tiedotteita messujen tarjonnasta ja uutuuksista, joten täytyy mennä itse paikanpäälle etsimään lisätietoa. Koitamme saada paljon kuvia ja tietoa julkaistua etukäteen, jotta tiedätte mitä kaikkea Digiexpo 2009 messuilla kannattaa lähteä katsomaan. Lisäilen tämän uutisen loppuun linkit artikkeleihin ja kuviin, joita messuilta tulee otettua. Kannattaa myös hakea tekniikanihmelapsi.comin RSS-syöte, jos et ole sitä vielä tilannut.

Oletko sinä menossa Digiexpo messuille tänä vuonna? Kerro kommenteissa mitä sinä olet menossa mesuilla katsomaan ja osallistu keskusteluun.

Digiexpo 2009 info

• finnexpo.fi/digiexpo
• Aukioloajat:
  pe 30.10. klo 12-20
  la 31.10. klo 10-19
  su 1.11. klo 10-17
• Pääsylippujen hinnat:
  aikuiset 13 €
  lapset (7-15 v.) 9 €
  alle 12-vuotiaat vain aikuisen seurassa.
  opiskelijat 9 €
  eläkeläiset 9 €
  varusmiehet 9 €
  perhelippu (2 aik + perheen alle 16 v. lapset) 28 €
  ryhmät (väh 10 hlöä) 9 €/hlökokoaikalippu
  aikuiset 20 €
  lapset, opiskelijat, eläkeläiset, varusmiehet 14 €
  -lippu on henkilökohtainen

Sami kirjoitti reilu vuosi sitten tietokoneen kasaamisesta Antec P182 -koteloon. Antec on päättänyt jälleen päivittää tätä alunperin P180-koteloon perustuvaa sarjaa uudella P183-versiolla. Uuden Antec P183-kotelon kohdalla Antec on keskittynyt aiempien mallien kenties heikoimpaan osaan, nimittäin ilmanvaihtoon. Sikäli vanhoissakaan P180-sarjan koteloissa ilmanvaihto ja viileys ei ollut aivan huonoimmasta päästä, mutta kotelon keskittyessä äänenvaimennukseen ei ilmanvaihtoon keskitytty aivan niin paljoa, kuin olisi ehkä pitänyt.

Normaalille käyttäjälle tällä ei varmaankaan parisen vuotta sitten ollut merkitystä, mutta kellottajille ja viimeiset omasta koneestaan irti ottaville tietokoneharrastajille sillä on merkitystä. Kaiken lisäksi parin viimevuoden aikana sekä Intelin, että AMD:n päivitettyä prosessorimallejaan on ilmastointi nousemassa entistäkin suurempaan arvoon. Ensisilmäyksellä P183 noudattaa vanhoista p180-sarjan koteloista tuttua linjaa ja eroja alkaa huomata vasta tarkemmalla silmäyksellä yksityiskohtiin. Tässä artikkelissa käsittelen uuden P183 kotelon eroavaisuuksia sarjan edelliseen P182 -koteloon ja käyn läpi koteloa muutenkin omien käyttökokemuksien ja kevyiden kellottelusessioiden mukana. Mielestäni kellottaminen ei ole lainkaan hankalaa ja nykyisillä emolevyillä, sekä valikoiduilla kerroinlukottomilla prosessoreilla kellotus on helpompaa kuin se on ikinä ollutkaan. Hyvän kellottuvuuden vaatimukseksi oikeastaan jää enää vain kotelon suht hyvä ilmanvaihto ja prosessorin tarpeeksi iso jäähdytinsiili.

Artikkelissa käyn läpi niin Antecin P183 -kotelon kuin Antec CP-850 -virtalähteen ominaisuuksia. Artikkelin lopussa käyn läpi omia käyttökokemuksia ja hieman testailua kellottamisella testikokoonpanossa. Testikokoonpanon tiivistelmän voi löytää artikkelin lopusta. 

Antec P183 esittely

Antecin tuttu järeä paketointi.

P183 saapui Antec:n tapojen mukaan hyvin pakattuna ja kotelon arvoon kuuluvasti erittäin isossa paketissa. Paketista löytyi kaikki oleellinen mitä koneen kasaamisessa voi koteloon liittyen tarvita. Paketissa oli mukana tarpeeksi kasaamiseen käytettäviä ruuveja ja kumisukkia resonoinnin välttämiseksi.

Ilmareikienkin kanssa siistin tyylitelty etupaneeli.

Nopeasti katsottuna P183 muistuttaa ulkopuolisesti erittäin paljon aiempien Antecin P180 -sarjan koteloita. Tarkemmalla silmäilyllä voi kuitenkin huomata eroja yksityiskohdissa. Kotelossa on keskitytty ennen kaikkea ilmanvaihtoon ja tämä näkyy esimerkiksi etupaneeliin avattavaan kanteen lisättyinä ilmareikinä. Ilmareiät eittämättä voivat vaikuttaa ilmanvaihtoon, mutta vaikuttaako tämä kotelon ääneneristävyyteen sitä huonontavasti? Ilmareikien lisäksi kotelon kansi näyttää varsin samanlaiselta aiempaan P182-koteloon verrattuna. Etukannen liittimille on varattu hieman isompi tila ja vanhoihin liittimiin on kahden USB-liittimen ja äänilähdön ja mikrofoniliitännän lisäksi lisätty eSATA-liitin. eSATA-liitin nopeuttaa tiedonsiirtoa ja on erittäin hyvä ratkaisu etupaneeliin, tämä helpottaa ulkoisen kovalevyn vaihtamista esimerkiksi HTPC:n kanssa.

Sivulta P183 on saanut lähinnä päivitystä etupaneelin ilmanottoaukkoihin. Aikaisempaan P182-koteloon verrattuna ilmareikien rivastoa on harvennettu paremman ilmankierron toivossa.

Etupaneelin ilmanottoaukot lähikuvassa.

Ilmareikien lisäämisestä ja sivupaneelin säleikköjen muuttamisesta huolimatta kotelo on säilyttänyt laadukkaan vaikutelman. Mitä vielä, ilmareiät tuntuvat antavan hieman räväkkyyttä muuten aika pelkistettyyn olemukseen.

Etukannen ilmareiät mahdollistavat koneen käynnistämisen ilman kannen avaamista. Ratkaisussa on ennenkaikkea parannusta kotelon käytännöllisyyteen. Riippuen kotelon sijoittamisesta kannen avaaminen voi olla välillä varsin epäkäytännöllistä. Toisaalta etupaneelin kansi on mahdollista lukita avaimella ja ennen tällä lukitsemisellä pystyi estämään koneen käynnistämisen ilman voimakeinoja. Lukko ei kuitenkaan varsinaisesti jää kokonaan ilman käyttätarkoitusta ja lukitus voi suojata esimerkiksi irroitettavien kovalevyjen poistamista. Toisin eihän näihin lukkoihin ikinä kannata kuitenkaan etukannen heppoisuuden takia luottaa salaisuuksien ja tärkeän tiedon tallennuksessa. Sikäli tuo satunnaisen ohikulkijan koneen käynnistämisen mahdollistuminen esimerkiksi laneilla on paljon ikävämpi puoli.

Etukannen avaaminen paljastaa isompia muutoksia.

Avatessa etukannen ja vertaamalla etupaneelia vanhaan P182-koteloon voi nähdä, että Antec on käyttänyt paljon aikaa sekä ilmastoinnin parantamisen, että ennen kaikkea ilmansuodatuksen parantamiseksi. Ilmansuodattimien säleiköt ovat aikaisempaa ohuemmat ja kaikki mahdollinen ilmanvaihdon este tuntuu olevan otettu pois.

Kaikki etupaneelin ilmansuodattimet on helposti puhdistettavissa avattavien luukkujen ansiosta. Ilmanvaihdon parantamiseksi kannattaa poistaa optisten asemien metalliritilät. Kaiken kaikkiaan P182:n etupaneelista jää laadukas tuntu. Missään ei ole mitään natisevia ja lonksuvia osia ja toteutukseen on selvästi käytetty aikaa.

Kotelon katossa on kiinnitettynä yksi mukana tullut Antecin TriCool -kotelotuuletin. Tuuletinpaikan ritilää on hieman tyylitelty aiempaan verrattuna, mutta säleikössä toistuu sama hunajakennomainen rakenne. Jostain syystä ritilän alle on kiinnitetty muovinen kotelotuulettimen tukivarsien mukainen muovisuojus. Mm. silentpcreview.com:n artikkelin mukaan tämä nimenomainen muovisuojus saattaa lisätä kattoon asennetun tuulettimen äänekkyyttä. Yksi mahdollisuus on puhtaasti leikata tämä muovisuojus pois, mutta omissa suunnitelmissa ei ole laittaa kattoon ollenkaan tuuletinta. Täytyy kuitenkin testata tämä läpi käyttökokemuksia käsittelevässä osiossa. Muuten katto on mielestäni paljon siistempi kuin aiemmin.

Takapaneelissa ei ole paljoa muutoksia.

P183 ei ole paljoa nähnyt muutoksia takapaneeliin. Vanhasta P182-kotelosta tuttua on muun muassa vesiletkujen sisäänmenon mahdollistavat kumiset reiät. Takapaneelin suurimmat uudistukset liittyvät uuden Antec CP-850-virtalähteen kiinnittämiseen. Kotelossa tulee esiasennettuna mukana muunnin normaalikokoiselle virtalähteelle, mutta muuntimen irrottaessa paljastuu reilusti isompi kiinnitysaukko Antecin uudelle virtalähteelle.

Sivupaneelit ovat valmistettu tuttuun tapaan kolmesta kerroksesta. Uloimpana on gunmetalin värinen ulkolevy, sisimpänä on muovista valmistettu keskus ja sisällä harmaan värinen metallilevy. Kaikki kotelon kiinnitykset muutamia ruuveja lukuunottamatta on valmistettu muovista paremman yhteensopivuuden ja äänenvaimennuksen takia. Äänenvaimennukseen keskittyvästä sivulevystä johtuen kiinnittäminen ei välttämättä ole aivan siitä helpoimmasta päästä, mutta toisaalta metallisista sivupelleistä tuttua metallin väsymistä ei esiinny, kuten ei myöskään minkäänlaista resonointia.

Kotelon alapuolella on Antecilta jo tutuksi käyneet silikonitassut. Tassut ovat erittäin pehmeät ja ovat optimaaliset esimerkiksi puiseen tietokonepöytään johtuvan resonoinnin eliminoimiseen. Näiden silikonisten tassujen oikeastaan ainut huono puoli on koneen hieman hankalahko siirtely vaikkapa kaapeleiden kiinnityksen jälkeen. Silikonitassut eivät pahemmin liu’u millään pinnalla, joten koteloa on pakko nostaa, sillä kumitassut saattavat irrota kotelosta. Oman testikokoonpanoni kanssa kotelo on erittäin painava ja ainakin testailun aikana kumitassu irtosi pari kertaa. Muuten aivan erinomaiset.

Sisältä P183 on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Sisältäpäin P183 on täynnä Antecin ajansaatossa kehittämiä ideoita. Suurimpana muutoksena edelliseen malliin on hieman uusittu alakerta. Uuden Antec CP-850 -virtalähteen ympärille on tehty pieniä muutoksia ja alakertaan tulevien kovalevyjen kiinnityskehikkoa on muutettu. Alakerran parhaimpana muutoksena on ehdottomasti uuden tuuletinpaikan lisääminen kovalevykelkan ja etupaneelin väliin. Ennen tuuletin kiinnitettiin hieman vaikeahkosti virtalähteen ja kovalevykelkan väliin. Tämä ratkaisu ei oikeastaan auttanut yhtään mitään raikkaan ilman tuomiseksi koteloon. Uusi ratkaisu toimii erittäin hyvin Antec CP-850 -virtalähteen kanssa, koska virtalähteessä on ulkoinen tuuletin, joka tavallaan lisää tuulettimen entisen alakerran tuulettimen paikalle. 

Antec CP-850 -virtalähteen esittely

Seuraavaksi siirrytään artikkelin toisen Antecin tuotteen CP-850-virtalähteen esittelyyn. CP-850 on erittäin mielenkiintoinen virtalähde. Ensinnäkään se ei käy tällä hetkellä kuin ainoastaan kolmeen koteloon. Kaikki kolme koteloa tulevat myöskin Antecilta ja artikkelin p183 kotelon lisäksi se sopii Antecin lippulaivamalli p193 koteloon sekä enemmän pelaajille ja lanittajille suunnattuun Antec Twelve Hundred -koteloon.

Kooltaan kuin teemaltaankin samanhenkinen pakkaus p183-kotelon kanssa.

Pelkästään virtalähteen pakkauksen saaminen käsiin herättää jo kunnioitusta. Näin isossa paketissa tuleva virtalähde ei voi olla kauhean pieni! Pakkauksessa tulee mukana virtalähteen modulaariset virtakaapelit. Seuraavassa lyhyt lista virtalähteen specseistä:

Virrat ja jännitteet:

• Teho 850W
• 80 plus sertifioitu
• +3.3V @ 24A
• +5V @ 30A
• +12V1 @ 22A
• +12V2 @ 22A
• +12V3 @ 25A
• +12V4 @ 25A
• -12V @ 0.6A
• +5VSB @ 3.0A

Liittimet:

• 1 x Päävirtakaapeli  (20+4 pinniä)
• 1 x 12V(P4)
• 1 x 12V(8 pinniä)
• 9 x Lisälaiteliitintä
• 9 x SATA-liitintä
• 1 x Diskettikaapeli
• 4 x PCI-E-liitintä (2×6 ja 2×6+2)

Humongous!

Oli pakko hieman irroitella. Virtalähde on reilusti isoin mitä olen tällä hetkellä nähnyt ja se onkin tyypiltään omaa CPX-standardia. Antecin lähtökohtana virtalähteen kehittämiselle on ollut toteuttaa tehokas virtalähde, joka käy mahdollisimman viileänä hyvän ilmanvaihtuvuuden johdosta. Koon lisäksi Antec teki hieman erikoisemman ratkaisun virtalähteen tuulettimen kanssa. 120 millinen tuuletin on nimittäin pystyasennossa!

Tyypillisesti virtalähteen tuuletin sijaitsee joko virtalähteen katossa tai sen alapuolella. Tällaisessa ratkaisussa tuuletin ei kuitenkaan toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi virtalähteen alapuolelta ilmaa imevä tuuletin imee lämmintä ilmaa todennäköisesti suoraan prosessorilta, eikä ilmavirtakaan johda suoraan virtalähteen läpi vaan saattaa huonossa tapauksessa osittain palata koteloon takaisin. p183-kotelon tapauksessa, jossa virtalähde on sijoitettu kotelon alaosaan ei kotelon alapuolelta edes saa kunnolla imettyä mitään. Antecin ratkaisu tuulettimen on mielestäni hyvä. Virtalähde imee alakerran raikasta ilmaa suoraan virtalähteen läpi ja ilmavirta jatkuu loogisesti suoraan kotelosta ulos. Tällöin virtalähde toimii paljon viileämmin, eikä tuulettimen tarvitse toimia kauhean äänekkäästi.

Normaalit virtalähteet eivät pärjää kokovertailussa.

Parhaiten virtalähteen suuri koko tulee esille verrattaessa sitä tavalliseen ATX-standardin virtalähteeseen. OCZ:n 520-wattinen ModStream -virtalähde näyttää varsin tavanomaiselta ja pieneltä Antecin virtalähteen rinnalla. Kuvasta voi myös erottaa elektronisten osien sijoittamisen sekä virtalähteen pohjaan, että kattoon. Virtalähteen ollessa varsin korkea, jää elektronisten osien väliin eräänlainen tunneli jota pitkin ilma voi virrata. Tämä edesauttaa virtalähteen osien pysymisen viileänä.

Viralähteen tuuletin on suunniteltu erittäin äänettömäksi. Lisäksi se on moduloitu pulssien pituuksilla (PWM). Tämä tekniikka mahdollistaa tuulettimen pyörimisnopeuden säätelyn digitaalisesti eripituisilla jännitepulsseilla. Käytännössä siis virtalähteen ohjainpiiri pystyy hienosäätämään tuulettimen pyörimisnopeutta paljon tarkemmin kuin normaaleilla jännitetason muunteluilla.

Olihan se tekniikannälkäisille lukijoille pakko myös avata. Voin jo nyt huomioida, että tätä ei kannata tehdä kotona! Virtalähteen katossa oli pahvinen ilmanjohdin. Ilmanjohdin oli liimattu kiinni virtalähteen kattoon ja pitää toivoa, että liimaus kestää tämän operaation jälkeen. Ilmanohjaimen tarkoitus on paremmin johtaa ilmaa elektroniikalle ja virtalähteen läpi, muuten se saattaisi johtua piirilevyn alle, jossa siitä ei ole paljoa hyötyä. 

Kotelon yksityiskohtia

Tutut Antecin TriCool -tuulettimet.

P183-kotelon mukana tulee vanhat ja tuttavallisen oloiset Antecin TriCool -tuulettimet. TriCool-tuulettimet ovat säädettävissä pyörimään kolmella eri tuuletusnopeudella. Valitettavasti hiljaisimmillaankin TriCool-tuulettimet eivät ole niitä kaikkein hiljaisimpia, vaikkakin ihan siedettäviä, löytyy parempia tuulettimia varmasti nämä korvaamaan. Olen oikeastaan aina hieman ihmetellyt näitä tuulettimia siinä mielessä, että Antec selvästi tähtää kotelojen äänettömyyteen, mutta ei silti panosta enempää tuulettimien kehitykseen. Onneksi sentään virtalähteessä on erittäin hyvä ja hiljainen tuuletin, joten suurempaa ongelmaa tästä ei ole.

Irroitettavat kiintolevytelakat.

Antecin koteloissa on aina ollut hyvä puoli se, että niiden sisustat ovat usein helposti muokattavissa omiin tarpeisiin. p183 ei ole edeltäjiensä tavoin poikkeus tälle linjalle ja kummatkin kovalevytelakat ovat irroitettavissa omiin tarpeisiin sopivasti. Itse olen aikonut käyttää alapuolen kovalevytelakkaa kahden kovalevyn kiinnittämiseen koneeseen. Tällöin ylempi kovalevytelakka on käytännössä turha, joten jätän sen pois lopullisesta kokoonpanosta. Tästä on paljon hyötyä esimerkiksi ilmanvaihtuvuuden ja isompien näytönohjaimien kiinnittämisessä sekä kotelon yleisessä tilavuudessa.

Kaapelien läpivienti alaosastosta.

Virtalähteen ja kovalevyjen kaapelit saa vietyä alaosastosta yläosastoon P182-kotelosta tutulla tavalla. Läpiviennin reikiä pystyy mukauttamaan omiin tarpeisiin ja peittämään ilmankierron parantamiseksi. Harmittavasti P182-kotelosta tuttuun tapaan näitä reikiä ei pysty muovisuojuksella kokonaan peittämään sillä kaapelit on mahdollista viedä myös emolevyn takapaneelin takapuolelta. Tällöin pystytään poistamaan kaapelien aiheuttamaa haittaa ilmankierrolle ja eristämään alaosa muun koneen ilmankierrosta. Tietysti nämä reiät voi peittää vaikka teipillä jos niikseen haluaa.

Koteloon saa kiinni myös normaalin virtalähteen.

Edellinen kuva tuo hyvin esille CP-850-virtalähteen koon. CP-850-virtalähteen sijaan koteloon saa kiinni myös tavallisen kokoisen virtalähteen erillisen takalevyn muuntimen avulla. Huomaa myös kuvasta virtalähteen alapuolella olevat kumiset eristeet. Antecin tarkkuus yksityiskohdissa resonoinnin poistamisen suhteen on erittäin hyvää.

Coolermasterin Hyper Z-600 jäähy mahtuu nipin napin koteloon.

Testikokoonpanon prosessorinjäähy mahtuu juuri ja juuri P183-koteloon. Jäähy tulee pikkaisen ulos kotelon sivulta, mutta kotelon sivusta ei kuitenkaan kiinni ollessaan ota tuulettimeen kiinni. Hyper Z-600 on jäähynä siitä isoimmasta päästä, joten olettaisin lähes kaikkien jäähyjen mahtuvan koteloon.

Testikokoonpano mahtuu koteloon siististi ilman tilanpuutetta.

Testiin koottu kokoonpano mahtuu hyvin koteloon eikä tilanpuutetta esiinny. Kaapelointia pystyisi mahdollisesti vielä optimoimaan, mutta en ole sen suhteen niin nuuka. Luulisin ilmankierron olevan jo tässä muodossaan erittäin hyvää. Kuvasta huomaa kuinka isolta CP-850 näyttää täydessä kokoonpanossa. Virtalähde käyttää kaiken pystysuunnassa liikenevän tilan ja tämä varmasti parantaa virtalähteen lävitse kulkevan ilman määrää, mikä edesauttaa virtalähteen toimimista viileänä pienellä ilmavirralla. Huomaa kuinka ylemmän kovalevykehikon irroittaminen poistaa kaikki esteet etupaneelin ilmavirtaukselta prosessorille ja näytönohjaimelle.

Testikokoonpanossa pistin yhden Antecin TriCool -tuulettimen kotelon takaosaan ja toisen etupaneeliin ylemmän kiintolevytelakan kohdalle. Alempaan kiintolevytelakkaan en pistänyt ollenkaan tuuletinta ja virtalähteen tuuletin toimii alaosan ainoana ilmavirran tuottajana. Uskoisin tämän riittävän tarpeisiini. 

Kellotusta ja käyttökokemuksia

Seuraavaksi siirryn kotelon ja virtalähteen käyttökokemuksiin ja pieniin ylikellotteluihin. Tarkoitus olisi etsiä vakaat niinsanotut “24/7″ -kellot. Tietysti täytyi myös yrittää paljon prosessorista saisi kotelossa irti maksimissaan. En kuitenkaan lähtenyt aivan niitä viimesiä kymppejä etsimään, koska se olisi vaatinut hienosäätöä muisteilla ja eri osien vakauden säätämisellä.

Testikokoonpanoni on Antec P183 kotelon ja Antec CP-850 -virtalähteen lisäksi suurinpiirtein seuraava:

Emolevy: Gigabyte GA-MA790XT-UD4P
Prosessori: AMD Phenom II X4 955 Black Edition
Muistit: 4 x 2 Gt- 1333 MHz DDR3
Näytonohjain: Asus GeForce 9600 GT Top

Testikokoonpanosta on kyllä näytönohjain menossa vaihtoon jahka nuo uudet Radeonit ovat jotenkin saatavilla. Kutakuinkin testikokoonpanon lähtökohta on etsiä kellottamalla mahdollisimman hyvä kokoonpano määrättömään ajankohtaan asti.

4 GHz taulussa.

Aloittelin kellotuksen oikeastaan suoraan pistämällä koneen BIOS-asetukset kuntoon ja korjaamalla parit vakausongelmat liittyen muisteihin ja emolevyn piirisarjaan. Alkukellottelujen jälkeen löinkin sitten suoraan kertoimet kaakkoon ja prosessorista lähti heti irti 4 GHz:n rajapyykin rikkova tulos. 4 GHz on varsin kunnioitettava kellotus ilmalla ja tällä prosessorilla kellotustulokset jäävät yleensä 3,7-4,1 GHz:n tuntumaan. Parhaimmat tulokset mitä itse olen ilman suurempaa etsimistä nähnyt ovat olleet jotain 4,3 GHz:n luokkaa ilmalla. Varsin hyvin kotelolta, joka on ensisijaisesti suunnattu äänettömyyteen. Ainakin Antec on jotain saanut aikaan ilmanvaihdon suhteen kellotusmielessä. Kotelo on kyllä erittäin hyvin äänenvaimennettu aikaisempaan testikokoonpanon koteloon verrattuna. Ensikertaa kun laitoin koneen päälle täytyi katsoa toistamiseen, että onko se kone päällä vai ei. Niin hiljaiselta kone kuulostaa. Tämän pohjalta Antec ei ainakaan ole mielestäni joutunut tekemään liian suurta kompromissia äänenvaimennuksen kanssa ilmanvaihdon parantamiseksi. Vaihtamalla TriCoolien tilalle jotkin vielä hiljaisemmat kotelotuulettimet ei koneesta varmasti kuulu lähes mitään. On se tehokoneena tietysti äänekkäämpi kuin esimerkiksi aikaisemmin rakentamani HTPC-kokoonpano.

Seuraavaksi aloitin etsimään vakaita kellotuslukemia normaaliin käyttöön. Oletuksen testikokoonpanon prosessori toimii 3,2 GHz:n kelloilla ja tarkoituksena olisi saada vakaasti vähintään 3,6 GHz:n kellot ja kaikki sen yli on plussaa. 3,6 GHz on sinänsä aika vaatimaton maali ottaen huomioon 4 GHz:n maksimikellon, jonka löysin jo aiemmin. 3,6 GHz löytyikin varsin helposti ja testien jälkeen osoittautui varsin vakaaksi. Seuraavaksi nostin kelloja kahdella kertoimen nostamisella suoraan 3,7 GHz:n. Kellot eivät olleetkaan enään aivan stabiilit. Kone ei kestänyt kauheasti pelitestejä, puhumattakaan prosessoria rasittavia laskemistestejä.

Pienen Vistan säätämisen jälkeen sain jonkinlaisia virheviestejä koneesta irti ja virheviestit viittasivat hieman muistiasetuksiin. Nostin muistien ja emolevyn piirisarjojen jännitteitä hieman lisää ja virheviestit katosivat. Tämän jälkeen sainkin koneen vakaaksi suoraan 3,8 GHz:n. Totesin tämän riittäväksi, koska prosessorin rasituslämmöt alkoivat lähentyä 60 celsiuksen rajaa. AMD on itse ilmoittanut testikoneen prosessorin suositelluiksi maksimilämmöiksi noin 62 celsiusta. Jälkeenpäin yritin vielä parantuneen vakauden jälkeen etsiä uusia maksimeja, mutta yrittäessäni muistien jakamista ja väylän nostamista en saanut yhtään megahertsiä enempää kuin ensimmäisellä kellotuksella saamani 4 GHz:n raja. Noh, olen kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen ja 600 MHz:n kelloitus vakaana alkuperäisiin kelloihin on ihan hyvä tulos ilmalla. Kelloitettuna Antecin kotelo toimi noin 30 celsiuksen järjestelmälämpötilalla prosessorin vaihdellessa 40 – 60 celsiuksen välimaastossa riippuen rasituksesta.

Loppuyhteenveto

Olen kyllä erittäin tyytyväinen Antec P183 -koteloon ja CP-850 -virtalähteeseen. Koteloon on saatu aikaan reilusti parempi ilmankierto ilman äänentason suurta nousua. Kotelon suunnittelua ei ole paljoa muutettu aikaisempiin p180-sarjan koteloihin, mutta parannukset mitä Antec on koteloon saanut ovat sitäkin tärkeämpiä. Erityismaininnan annan kyllä CP-850 virtalähteelle, joka on aivan järjettömän iso ja innovatiivinen suunnittelu vaikuttaa varmasti paljon testikoneen äänettömyyteen.

Antec P183 ja CP-850 yhdistelmä on kyllä varmasti hieman hintava noin 250 euron tuntumassa, mutta tämän hinnan vastikkeeksi saat varmasti koteloa ja virtalähdettä moneksi, moneksi vuodeksi.

Antec P183 video

Linkit

• Antec P183 – antec.com
• Antec CP-850 - antec.com

Teräväpiirtoisen wbox-digiboxin testailu on edennyt viimeiseen osaansa ja tämänkertaisessa artikkelissa on tarkoitus käydä läpi mielenkiintoisimpia lopuista teräväpiirtokanavista. Tämän lisäksi suoritin jonkin verran testailua digiboxin toiminnoista. Lopuksi vedän pientä yhteenvetoa kuukauden ajan testissä olleesta teräväpiirtoisesta digiboxista ja paluusta arkeen..

Ensimmäiseksi lähdin tutkimaan ulkoisen kovalevyn tai muistitikun liittämistä digiboxiin. Alkuperäisenä ideana oli selvittää ohjelmien tallennusta ulkoiseen lähteeseen ja jälkeenpäin sieltä uudelleen wboxiin siirtämistä.

Muistitikun kiinnittäminen wboxin taakse.

Digiboxiin pystyy liittämään usb-liitännän avulla joko ulkoisen kovalevyn tai muistitikun. Harmikseni kuitenkin digiboxi tuntuu ymmärtävän vain fat16 tai fa32 tiedostojärjestelmiä. HTPC-koneeni ulkoinen teratavun kovalevy on formatoitu NTSF-tietojärjestelmään enkä juuri nyt pystynyt tuota ulkoista kovalevyä oikein mihinkään varmistamaankaan. En täten pystynyt tuota ulkoista kovalevyä pahemmin testailemaan. Ulkoisen kovalevyn sijaan oli siis tyytyminen 8 gigatavun usb-muistitikkuun, joka oli mukavasti formatoitu fat32-tiedojärjestelmään. Muistitikun kiinnittäminen laitteen taakse suoraan on hieman työlästä, varsinkin jos digiboxin taakse on vaikea päästä. Tätä ongelmaa voisi hieman ratkaista lyhyellä USB-jatkokaapelilla. Ulkoisen kovalevyn kanssa tätä ongelmaa ei olisi kiinnityskaapelin takia.

Digiboxi löysi muistitikun, mutta hallinta on vähintäänkin alkeellinen.

Asennettuani muistitikun kiinni digiboxiin löytyi se varsin nopeasti ja USB-hallintaan ilmestyi oikean oloiset muistitikun tiedot. USB-hallinnassa tuntui olevan muistitikulle vain tiedostojen poistamismahdollisuus. Tätä ei tietystikään halua kauhean vahingossa painaa.

Mediakirjasto näyttää muistitikun sisällön.

Digiboxin avulla pystyy selaamaan mediaa suoraan muistitikulta, vähän samaan tapaan kuin digikameran kiinnittäisi televisioon. Digiboxin valikoista kyllä näkee myös muistitikulle tallennetut matkavideotkin, mutta jostain syystä digiboxi ei näitä suostunut toistamaan. Itsellänikin oli muistitikulla matkavideot kolmessa eri codecissa, eikä yksikään tallennusmuoto suostunut toimimaan. Ehkä se ei sitten vain ole mahdollista.

Lomakuvat teräväpiirtoisena suoraan digiboxista.

En keksinyt keinoa miten wboxilla pystyisi tallentamaan ulkoiselle muistitikulle. Kokeilin erikseen tallentaa sekä normaalia, että teräväpiirtoista materiaalia digiboxin omalle kovalevylle. Mediakirjastosta pystyykin siirtämään tallenteita, mutta ulkoista muistitikkua ei ole valittavissa kohdekansioista. Sinänsä hieman harmillista, että olin odottanut mahdollisuutta tallentaa videota digiboxiin liitetylle ulkoiselle kovalevylle.

Digiboxissa on erillinen ethernet-portti. Normaalisti tämän kautta pitäisi saada yhteys digiboxiin, mutta ilmeisesti tämän hetkisessä ohjelmistoversiossa tätä ethernet porttia ei ole käytetty ollenkaan ja ohjekirjassakin ethernet-portin kohdalla lukee vain masentava “for future use”-teksti. Olisin odottanut pääseväni selailemaan laitteiston kovalevyn sisältöä tämän ethernet-portin kautta  nyt tämäkin jäi hieman mahdottomaksi kokeilla. Toinen mahdollinen käyttökohde olisi ollut päivityksien asentaminen verkon kautta, mutta tätäkään ominaisuutta laitteessa ei vielä ole. Sen sijaan laitten ohjelmisto päivitetään “OTA” eli “Over the air” -ominaisuudella. Käytännössä siis ohjelmistopäivityksille varatun kaapelikanavan kautta.

Löysin vielä digiboxin A/V-asetuksista kohdan HDCP-kopiosuojauksen poistamiseksi pois päältä. Tämän pois ottamalla varmaankin voisi jollain tavalla siirtää tavaraa pois laitteesta. En kuitenkaan tämänkään asetuksen jälkeen pystynyt siirtämään tavaraa ulkoiseen lähteeseen. Asetuksen kanssa tosin kopiosuojatut kanavat eivät näkyneet ollenkaan. Yritin vielä tallentaa kuvaa kanavalta, joka näkyi HDCP-kopiosuojauksen ollessa poissa päältä, mutta siltikään en pystynyt siirtämään kuvamateriaalia pois. Tätäköhän se “Cable Ready HD” sitten tuo mukanaan.

Seuraavaksi on aika siirtyä loppuihin teräväpiirtokanaviin ja niiden tarjoamiin materiaaleihin. Aikaisemmin läpikäytyjen elokuva- ja urheilukanavien lisäksi löytyy muutakin mielenkiintoista kanavatarjontaa. Mielestäni ehdottomasti parhain ja ehkäpä mielenkiintoisin näistä on Discovery HD, joka kamppailee tiukasti parhaan teräväpiirtoisen kanavan tittelistä aikaisemmin mainitun Eurosport HD:n kanssa.

Discovery HD.

Discovery HD on käytännössä normaalin Discoveryn teräväpiirtoinen versio ja tarjoaa käytännössä samoja ohjelmia kuin alkuperäinen versio. Kuvanlaatu on erinomainen ja kaikki materiaali vaikuttaisi olevan aidosti teräväpiirtoista. Ehdottomasti yksi welhon HD-paketin kohokohdista. Mikään ei voita myytinmurtajien räjäytyksiä teräväpiirtoisena!

Animal Planet HD.

Animal Planet HD kuuluu hieman tuoreempiin teräväpiirtoisiin kanaviin. Kanava aloitti teräväpiirtoisena suomalaisena versiona helmikuussa ja katseltavaa kanavalta tuntuu riittävän. Animal Planet tarjoaa kyllä parhainta teräväpiiroista kuvanlaatua mitä vain voi 720p-resoluutiona tarjota. Eläinmaailman kaikki värit teräväpiiroistelta televisiolta katsottuna on kyllä elämys itsessään.

 BBC HD.

Myös BBC toi vastikaan teräväpiirtoisen kanavan tänne Suomen perukoille. Kanava tarjoaa kyllä hyvänlaatuista kuvaa, mutta ohjelmia kierrätetään hieman liikaa ja kanava näyttää tällä hetkellä käytännössä kokoajan samoja ohjelmia päivittäin. Käytännössä siis BBC HD toistaa neljän sarjan uudet jaksot pitkin päivää ja seuraavana päivänä saattaa olla samat sarjat uusin jaksoin. Jos et kyseisistä sarjoista kauheasti piittaa niin köyhäksi jää kanavan katseleminen. Kait tähän tulee jatkossa parannusta.

MTV HD.

Vaikka itse MTV on mielestäni parhaimmat päivät nähnyt tarjoaa kanavan teräväpiirtoinen versio kattavan annoksen uusimpia musiikkivideoita teräväpiirtoisena. MTV HD tarjoaa käytännössä samaa materiaalia kuin normaali MTV-kanava. Niin hyvässä kuin pahassa. Mielestäni kanava saisi tarjota enemmän itse musiikkia ja vähemmän näitä “I tune ur pimp kar”-sarjoja. Just my 2c.

myzen.tv

Viimeisenä mielenkiintoisemmista kanavista täytyy mainita aivan hilpeän outo myzen.tv. Kanava näyttää päivän läpensä rentouttavia maisemia, joidenka taustalla rauhallinen naisääni opastaa rentoutumisen saloihin. Teräväpiirtoisena kanava on kyllä aivan mainio ja maisevat ovat mahtavia.

Kaikenkaikkiaan kaapelista näkyy jo varsin kattava teräväpiirtoisten kanavien tarjonta. Vielä kuitenkin jäisin kaipaamaan hieman lisää sisältöä eräisiin kanaviin. Toinen ongelma tällä hetkellä onse, että teräväpiirtoiset kanavat on usein liitetty johonkin isompaan kanavapakettiin, jolloin teräväpiirtoisen materiaalin katsomiseksi joutuu hankimaan paljon ylimääräisiä kanavia. Toisaalta tälleenhän se aina tuntuu maksukanavien kanssa olevan. Noh ainakin Welho itse tarjoaa erillistä Welho HD-pakettia, joten sillä pääsee jo hyvin alkuun.

Welhon teräväpiirtoinen tallentava wbox tarjoaa mielestäni ihan hyvää laatua ja rahanvastinetta. Ainakin mitä tulee yleiseen kuvanlaatuun, valmistuksen laatuun ja valikoihin. Vielä on kuitenkin laitteessa mielestäni parannettavaa etenkin ulkoisten asemien ja yhteensopivuuden kanssa. En tiedä kuinka paljon tuo Cable Ready HD -tarra tuo mukanaan näitä rajoituksia.

Paluu teräväpiirtoisista kanavista normaaleihin versioihin on kyllä varsin karu ja täytyy kyllä todenteolla jossain välissä miettiä siirtymistä teräväpiirtoiseen aikaan. Vielä kun saisi vähän lisää teräväpiirtoisia kanavia ja sisältöä niin aika voisi olla ovella.

PS. Viasat voisi tarjota alkuperäistä englanninkielistä ääntä kaikissa urheilulähetyksissään myös teräväpiirtoisena! Kiitos.

Edellisessä artikkelissa esittelin Welhon tarjoaman tallentavan Wbox HD PVR -digiboxin ulkoisia ominaisuuksia ja kävin läpi Welhon kaapeliverkossa näkyvien teräväpiirtoisten urheilukanavien tarjontaa. Testiä on takana kolme viikkoa ja tämänkertaisessa artikkelissa käyn läpi digiboxin valikoita ja mitä digiboxi tarjoaa ohjelmistotasolta. Lisäksi käyn tällä kertaa läpi Welhon HD-elokuvakanavien tarjontaa. Tarjontaa löytyy jälleen kolmesta eri Welhon tarjoamasta kanavapaketista ja sisältöä löytyy tällä kertaa myös Canalin ja Viasatinkin tarjoamista paketeista.

Näppärä teräväpiirtokanavien valintasivu.

Wbox HD PVR tarjoaa varsin hyvän käyttöhjelmiston. Mukana on kaikkea mitä tämän hintaiselta digiboxilta voi odottaakin. Teräväpiirtokanavien nopeaan surffaukseen kanavienvalintasivu tarjoaa oman välilehden HD-kanaville. Välilehtiä pystyy valitsemaan nopeasti kauko-ohjaimen värinappuloilta. “Oma TV” -välilehdeltä pystyy valitsemaan kaikki kanavat normaalin digiboxin tyyliin. “Suosikki” -välilehdeltä pystyy valitsemaan omia suosikkikanaviaan ja “Historia” -välilehdeltä pystyy selaamaan aikaisemmin katsomiaan kanavia.

Menu.

Wboxin asetuksien hallinta tapahtuu kauko-ohjaimen Menu-painikkeen takaata. Weboxin menu on jaettu neljään erilliseen osaan; Järjestelmän asetukset, Kanavien hallinta, Laitteiston asennus ja järjestelmätiedot. Menusta pystyy käytännössä tekemään kaiken oleellisen mitä vaan voi haluta. Niin audio/video -asetuksista, media asetuksista aina laitteiston ohjelmistopäivityksiin.

Mediakirjasto.

Wboxin kauko-ohjaimelta pääsee mukavan oloiseen mediakirjastoon. Mediakirjastolla pystyy selaamaan läpi kaikenlaista mediaa mitä digiboxiin on tallennettu. Digiboxiin pystyy tallentamaan tietenkin videota, mutta myös musiikkia ja kuviakin. Lisäksi mediakirjastosta pystyy kuuntelemaan radiota. Testailen mediakirjaston ominaisuuksia tarkemmin seuraavassa artikkelissa. Digiboxissa on 320 Gt:n kovalevy ja itseä ainakin kiinnostaisi mahdollisuus tallentaa mediaa ulkoisille kovalevyille. Onko tämä mahdollista teräväpiirtoiselle materiaalille jää nähtäväksi.

EPG.

Wboxin digitaalinen ohjelmaopas eli EPG vastaa tuoreimpien digiboxien EPG:den tasoa. Omaan halpisdigiboxiin verrattuna Wboxin EPG on kuin toiselta planeetalta. Seitsemän päivän ohjelmatiedot jokaiselta kanavalta on kyllä mukavaa verrattuna oman digiboxini kahden mitälie päivän EPG:hen. Lisäksi EPG pitää sisällään kehittyneitä ajastustoimintoja ja yksittäisen ohjelmien etsimistoiminnon. EPG:tä pystyy selaamaan normaalisti taulukkomaisena vierintä palkkina ja kanavakohtaisena luettelona. Yksittäisen ohjelman tallentaminen digiboxiin käy näppärästi valitsemalla suoraan EPG:stä, mitään kellonaikoja ei tarvitse siis itse alkaa rustaamaan.

Kaikenkaikkiaan Wboxin valikkorakenne on selkeä ja sen suunnitteluun on käytetty selvästi aikaa. Kaikki valikot tuntuvat toimivan eikä esimerkiksi kanavien surffailussa suoraan EPG:stä tapahdu mitään hidasteluita. Tietysti ohjelmiston olettaisi toimivankin näin hyvin 600 euron digiboxissa. Tällaisenaan digiboxin hinta on varsin.. oikeutettu ja ei ole mielestäni pelkoa siitä, että maksaisi korkeata hintaa pelkästään teräväpiirtoisesta kuvasta. Digiboxi itsessään on erittäin laadukkaan oloinen.

Seuraavaksi mennään Welhon elokuvakanavien tarjontaan:

Canal+ ja Ruotsinkieleltä ei voi välttyä.

Canal+ Film HD tarjoaa teräväpiirtoista materiaalia käytännössä koko päivän ajan ja valikoima tuntuu erittäin mukavalta. Elokuvapuolella leffat ovat suunnilleen yhtä tuoreita/vanhoja kuin normaalillakin Canal+ filmipuolella. Kanava tarjoaa käytännössä kaikenlaisia elokuvalajeja Canalin ohjelmistosta, mistä vaan löytyy teräväpiirtoiset versiot. Elokuvatarjontaan kuuluu niin toimintaa, komediaa, draamaa kuin pohjoismaisiakin elokuvia. Elokuvien lisäksi Canal+ Film HD tarjoaa teräväpiirtoisia televisiosarjoja kuten Heroes ja Monk ynnämuita.

Tarjonnan suhteen Canal+ Film HD alkaa olla jo niillä rajoilla voisiko Canal+ Totalin hankkimisen perustella pelkästään teräväpiirtoisen kanavan takia. Tällä hetkellä Blu-Ray-elokuvat ovat vielä varsin kalliita ja parin Blu-Ray-elokuvan hinnalla kuukaudessa kustantaa jo kokonaisen kaapelitelevisiopaketin. Jatkossa Canalillekin tulee todennäköisesti vielä lisää teräväpiirtoista tarjontaa.

TV1000 HD ja Snake eyes.

Viasat Kulta -paketissa tulee mukana TV1000 HD. Kanava keskittyy käytännössä yksinomaan teräväpiirtoisiin elokuviin ja sisältöä löytyy mukavasti laidasta laitaan. Erona Canalin teräväpiirtoiseen kanavaan voisikin oikeastaan sanoa, että parhaimpaan katseluaikaan tulee elokuvia ja Canalilta saattaa tulla sarjoja. Itse ehkä hieman mieluummin katselen yhdeksän aikaan alkavaa elokuvaa kuin jotain televisiosarjaa jonka on jo saattanut nähdä. Tältä kantilta katsottuna tykkäisin, ehkä enemmän Viasatin paketista.

Silver HD. Silver HD:lla tuntuu olevan uskomattoman hyvä kuvanlaatu!

Welhon omassa Welho HD -paketissa tulee mukana Silver HD -kanava. Silver HD on pohjoismaisen NonStop Television tarjoajan elokuvakanava. NonStop Televisionin kanaviin kuuluu mm. Showtime ja normaali Silver-kanava. Silver HD toistaa pitkälti samaa kaavaa kuin mainitut NonStopin elokuvakanavat ja elokuvat eivät välttämättä ole aivan yhtä tuorteita kuten Canalilla ja Viasatilla. Toisaalta Silver HD näyttää hieman erikoisempaakin tavaraa kuten honkkaripätkiä. Käytännössä leffoja alkaa aina jokatoinen tasatunti ja materiaalia tuntuisi olevan ihan riittämiin. Mielestäni kanava on aivan riittävä satunnaiseen elokuvien katselemiseen teräväpiirtoisena mikäli ei ole halua ottaa jompaakumpaa isommista elokuvapaketeista. Kuvanlaatu Silver HD:lla on verrattavissa Canalin ja Viasatin kuvanlaatuun ja yleensä ottaen kuvanlaatu on erinomaista.

Seuraavassa artikkelissa käyn läpi muita kaapelissa näkyviä teräväpiirtokanavia kuten Discovery Channel HD ja  Animal Planet HD. Muihin kanaviin kuuluu hieman erikoisempiakin tapauksia kuten MyZen.tv, joka näyttää kaikenlaista rentoutukseen ja.. meditointiin liittyvää materiaalia. Lisäksi käyn seuraavassa ja viimeisessä artikkelissa läpi joitain testejä. Testauksessa on ainakin teräväpiirtoisen videomateriaalin tallentamista ulkoiseen asemaan ja mitä kaikkea tähän liittyy. Lisäksi otan hieman selvää ohjelmistopäivityksistä. Seuraavaan kertaan.

Linkit

• wbox.fi
• welho.fi

Edellisissä artikkelisarjan osissa kävin läpi HTPC-projektin suunnittelua, kasaamista ja projektiin valitsemiani osia. Tämän jälkeen siirryin itse koneen käyttämiseen ja nyt voisin pistää kokoon hiljaisen kotiteatteri-tietokone artikkelisarjan neljännen osan, jossa käyn hieman läpi käyttökokemuksia ja suoritan pieniä testejä.

Olen asentanut koneeseen vain Windows 7 beta -käyttöjärjestelmän ja koneen käyttäminen ei olekaan sujunut kaikilta osin aivan ongelmattomasti. En nimittäin ole saanut etupaneelin LCD-näyttöä toimimaan ollenkaan. Palaan mahdollisesti myöhemmissä extroissa itse LCD-paneelin toiminitaan, mutta tällä hetkellä näytön toiminta vaikuttaa aika heikolta.

Samalla kun yritin kuumeisesti saada näyttöä toimimaan ja muualta lukemistani artikkeleistakin voi päätellä, että LCD-paneeli ei toimi aivan vakuuttavasti. En kuitenkaan pysty tässä artikkelissa LCD-paneeliin vetämään mitään johtopäätöksiä ja koko näyttö on ollut viimeisimmät ajat irti emolevystä. LCD-paneeli ei nimittäin suostu sammumaan koneen sammuttamisen yhteydessä. Ajureista sammumisen pitäisi pystyä pistämään päälle, mutta ongelma vain on tällä hetkellä se, että ajurit eivät löydä paneelia ollenkaan. Koneen kauko-ohjain kuitenkin toimii koneen sammuttamisessa ja käyntiin saamisessa.

Muuten konetta on ollut ilo käyttää ja nopean Vista kokeilun jälkeen Windows 7 tuntuu kuin se olisi joltain eri planeetalta. Yleisesti ottaen käyttöjärjestelmä toimii paljon nopeammin ja käytön aikana käyttöjärjestelmä ei ole kaatunut kertaakaan. Laitteistoon alkaa jo löytyä Windows 7 betan omia ajureita ja lukuunottamatta LCD-paneelia en ole törmännyt yhteenkään yhteensopivuus ongelmaan. Windows 7 ei sinänsä tarvitse omia ajureitaan vaan laitteistoille riittää vanhatkin Vistan ajurit. Itse käyttöjärjestelmän toimintaan oli hieman totuttelua kun aiemmin olen käyttänyt oikeastaan pelkästään Windows XP:tä ja vain hieman Vistaa. Uusi komentopalkki vaati alkuun hieman säätämistä ja tämänkin jälkeen siinä on mielestäni hieman outouksia. HTPC-käyttöön käyttis kuitenkin sopii aivan mainiosti. Jatkossa mahdollisesti saatan kokeilla jotain Linux-distroakin, mutta tällä hetkellä mennään tällä.

Ohjelmistopuolella asentelin mediasoittimeksi K-Lite codec packin mukana tulleen Windows Media Player Classicin, joka on mielestäni aivan suvereeni mediasoitin Windows puolella. WMPC:n saa toimimaan niin DVD-toistimena kuin normaalien videotiedostojenkin katselemiseen. K-Lite codec pack on muutenkin varsin mukiinmenevä paketti. Se sisältää käytännössä jokaisen mahdollisen ääni- ja video -codecin. Lisäksi siinä on mukana joitain ohjelmia eri medioiden toistamiseen. Kaiken lisäksi asennus on helposti mukautettavissa omiin tarpeisiin alkaen yksinkertaisesta toistamisesta aina omien video- ja musiikkitiedostojen luomiseen. Musiikki puolella käytän joko Winamppia tai yleisemmin Mediamonkey nimistä ohjelmaa. Mediamonkey on käytännössä täysi kopio Applen Itunesista ilman Itunesin ikäviä puolia, suosittelen kokeilemaan.

1080p WMV-HD. 24 kuvaa sekunnissa.

HPTC-projektissani tähtään mahdollisimman äänettömään multimediakoneeseen. Tällä hetkellä olen käyttänyt ainoastaan passiivista prosessorin jäähdytystä, mutta jatkossa olisi tarkoitus yrittää päästä entistäkin passiivisempaan toteutukseen. Antecin kotelon mukana tullut virtalähde ei onneksi kuitenkaan ole sieltä äänekkäimmästä päästä, joten suurimmat koneen äänet lähtevät Antecin TriCool -kotelotuulettimista. TriCool-tuulettimet eivät kuitenkaan ole missään nimessä kauhean äänekkäitä ja niiden ääntä pitää oikeasti kuunnella, jotta ne erottaisi normaalista käytöstä. Itse kuitenkin hetken aikaa testailtuani vaihdoin TriCool-tuulettimet Noctuan 80mm 7db -tuulettimiin. Tämän jälkeen koneesta lähtevä ääni muuttui jo todella pieneksi. Testit tein suoraan Noctuan tuulettimilla, mutta TriCool-tuulettimien pitäisi suoriutua testeistä niitä paremmin.

Seuraavaksi siirryn itse laitteiston testaamiseen. Käyn testit läpi kahdessa eri osassa, joista ensimmäisessä keskityn järjestelmän vakauteen rasituksen alaisena ja järjestelmän lämpötiloihin. Toisessa osassa käyn läpi kuinka järjestelmä suoriutuu erillaisista multimedia testeistä. Lähinnä 1080p videomateriaalin toistamisesta eri mediaformaateissa.

Ennen järjestelmän vakauden testaamista asensin muutaman tärkeän ohjelman testien suorittamiseksi. Ensiksi asensin Asuksen emolevyn mukana tulleen Asus PC-Probe 2 ohjelman. Ohjelman asentamisessa oli lieviä ongelmia. Ohjelmasta ei vielä varsinaisesti ole Windows 7 -versiota ja ohjelman asennuksessa tuli jotain acpi-ajuri virhettä. Virheen pystyi ohittamaan asentamalla ohjelman windows xp -yhteensopivuustilassa. Siltikin asennus heitti jotain rekisterivirhettä, mutta suostuu ainakin käynnistymään mukisematta. Tällä ohjelmalla pystyy seuraamaan eri emolevyllä olevien lämpöanturien lämpötiloja sekä tuulettimien kierroslukuja. Toiseksi asensin Fraps-nimisen ohjelman kokeiluversion. Tällä ohjelmalla pystyy tallentamaan videoita itse koneen käyttämisestä, kuten pelaamisesta. Lisäksi ohjelmalla pystyy tallentamaan kuvaruutukaappauksia. Itse käytän ohjelmaa testeissä nähdäkseni kuinka monta kuvaa sekunnissa kone pystyy näyttämään videoita toistaessaan. Kyseinen lukema näkyy videoiden kuvaruutukaappauksissa kuvien oikeassa ylälaidassa. Käytännössä siis, jos videomateriaalin on tarkoitus pyöriä 24 kuvaa sekunnissa nopeudella, pitäisi tämän luvun olla juurikin tuo 24, jos luku ei siihen yllä tarkoittaa tämä sitä, että kone ei pysty näyttämään videota tarpeeksi tehokkaasti.

Itse järjestelmän vakautta lähdin testaamaan OCCT- ja Prime95 ohjelmilla. OCCT:n avulla voidaan suorittaa yksinkertaisia lyhyita testejä prosessorin vakauden varmentamiseksi. OCCT on erittäin käytännöllinen varsinkin kellottajille, jotka haluavat kellotuksia nostaessaan varmentua järjestelmän stabiiliudesta. OCCT kuitenkin osoittaa vakauden vain näennäisesti ja lopullinen vakaus kannattaa testata pidemmillä testeillä. Prime95 on tehty alkulukujen laskennan ympärille. Prime95 pystyy suorittamaan hieman erilaisia testejä, jotka rasittavat järjestelmää eritavoin. Itse käytän Blend-testiä, joka testaa prosessoria ja vähän muistejakin. Käytännössä Blend-testiä voi pitää päällä loputtomasti kunnes itse toteaa järjestelmän stabiiliksi tai Piin laskennassa syntyy virheitä. Laskentavirheet ovat merkki siitä, että järjestelmä ei toimi vakaasti ja kelloja tai jäähdytystä tulisi lisätä. Pahimmillaan kone voi tietenkin kokonaan kaatua. Kellottajat voivat jättää testin päälle yöksi ja mikäli testi menee läpi koko tuon ajan ilman virheitä voi järjestelmän todeta vakaaksi.

Itse en aio ihan näin pitkiä aikoja testata järjestelmän vakautta vaan käytännössä minulle riittää se, että järjestelmä vain toimii ja suoriutuu jokapäiväisistä askareista. Lähinnä haen näillä testeillä prosessorin lämpötilojen seuraamista kun en käytä prosessorilla aktiivista tuuletinta. Lisäksi voin seurata riittävätkö pienemmän tuuletusvoiman noctuat järjestelmän tuulettamiseen.

Vakauden testaamista OCCT-ohjelmalla.

OCCT on kehittynyt viimeisen kolmen vuoden aikana ja sillä pystyy nykyään tekemään jo varsin kattavat testit. Tein koneelle 10 minuutin testin ja lämpötila nousi 60 celsiuksen pintaan. Nämä lämpötilat ovat kyllä jo varsin korkeita, mutta AMD-prosessori ne kyllä vielä kestää. Kunhan kone ei kaadu tai tee virheitä testeissä niin se riittänee minulle. Mediakäytössä lämmöt eivät kuitenkaan nouse aivan samoihin korkeuksiin kuin näillä testiohjelmilla.

Vasen reuna kertoo lämpötilan ja oikea reuna prosessorin käyttöprosentin.

OCCT tuottaa testauksen jälkeen hienon kuvaajan prosessorin käyttöasteesta ja lämpötilasta. Ensimmäiset kuusi minuuttia OCCT suoritti stressitestiä, jolloin prosessorin lämpötila lähti nousuun. Kuuden minuutin jälkeen OCCT lopetti testaamisen ja prosessorin lämpötila palautui normaaliin tilaan. OCCT-testien jälkeen pystyi jo toteamaan, että kone pystyy suoriutumaan suhkot vakaasti vaativistakin suoritteista. Seuraavaksi testaan vielä Prime95-ohjelmalla.

Suoritin Prime95 blend -testiä 11 minuutin ajan ja tässä ajassa prosessorin lämpötila ehti tasaantua vähän päälle 60-celciuksen tasolle. Testin aikana ei ilmentynyt virheitä, joten voi olettaa koneen olevan varsin vakaa eivätkä näennäisesti korkeat lämpötilat haitanneet. Järjestelmän vakaustestien jälkeen siirryn 1080p-tasoisen videomateriaalin toistamiseen.

Prosessorin vakaustestit kuormittavat prosessoria 100%.

HTPC-projektin suorituskykyä lähinnä testasin itse koneen käyttötarkoitusta mukaillen eri 1080p-videoiden toistamisella. Jo varsin aikaisten käyttökokemuksien mukaan kone suoriutuu hyvin eri 1080p-materiaalien toistosta. En kuitenkaan ollut testannut h265-codecilla tehtyjä .mkv-päätteisiä videoita. Koneen integroitu näytönohjain AMD:n HD3200 pitää sisällään rautapohjaisen purun HD-materiaaliin. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että prosessorin sijaan videoiden toistamisesta vastaa näytönohjain. Näytönohjain on varsin tehokas tämän tyylisessä laskennassa, joten se suoriutuu tehtävästä paljon paremmin kuin normaalit työpöytäprosessorit. Lisäksi prosessori joutuu jakamaan resursseja järjestelmän muihin laskentoihin ja näytönohjain pystyy keskittymään pelkästään videon toistoon. Tällä hetkellä videokorttien rautapohjainen purku ei kuitenkaan tue h264-koodattuja .mkv-päätteisiä videoita, joten prosessorin täytyy suoriutua itse näiden toistamisesta. Ongelmaa lievittämään löytyy erilaisia dekoodereita kuten CoreAVC. CoreAVC on tällä hetkellä kaikista suorituskykyisin h264-dekooderi, jonka avulla videoita pystyy toistamaan hieman hitaammillakin prosessoreilla. CoreAVC on kuitenkin maksullinen ja tein suorituskykytestit K-Lite codec packin mukana tulleella ffdshow-dekooderilla.

1080p, divx, 30 fps ja 30 megaa sekunnissa keskimääräinen bittivirta.

HTPC-suoriutui odotuksien mukaisesti erittäin hyvin videoista, jotka tukivat rautapohjaista purkua HD3200-näytönohjaimelta. Kaikki rautapohjaista purkua tukevat videot pyörivät ennalta ilmoitettujen fps:n mukaan. Seuraavaksi olikin aika siirtyä edellisessä kappaleessa puhumaani vaativampaan mediatestaamiseen eli h264-codecilla pyörivään mkv-tiedostoon. Testitiedostoksi löysin Internetistä alkuperäisestä Blu-Ray-experience demovideosta käännetyn h264 mkv -tiedoston. Video on hieman reilu minuutin pituinen ja esittelee 1080p-videota eri elokuvista, jotka olivat jossain vaiheessa tulossa Blu-Raylle.

1080p h264 mkv pyörii hyvin 24 kuvaa sekunnissa.

Video pyöri yleisesti ottaen hyvin ja AMD-prosessori pystyi pyörittämään videota käytännössä katsoen kokoajan täydet 24 kuvaa sekunnissa. Prosessorin käyttöaste videon toistamisen ajan liikkui 75 – 85 prosentin tuntumassa.

Raskaampi kohta 1080p mkv ja kuvanopeus tipahti 20 kuvaan sekunnissa.

Esittelyvideossa on pari hieman raskaampaa keinotekoisesti tehtyä kohtaa, joista prosessori ei suoriutunut enään aivan täydellisesti. Kohtauksissa, joissa tulee erittäin paljon yksityiskohtaista liikettä samaan aikaan ruudulle, ovat erittäin vaativia prosessorille. Nämä kohtaukset vaativat paljon laskemistehoa ja HTPC ei aivan pystynyt täydellä kuvanopeudella näitä näyttämään. Kuvassa näkyvä vesikuplakohtaus on tosin ilmeisen tahallaan tehty esittelemään Blu-rayn tarkkuuutta. Itse elokuvien toimintakohtauksissa HTPC pysyi hyvin mukana eikä tämmöistä laskua kuvan päivityksessä esiintynyt. Luulisin kyllä, että tämäkin kohta pyörisi 24 kuvaa sekunnissa jos käyttäisi CoreAVC-dekooderia.

Resurssienhallinta esittelyvideon aikana.

Videotestien lisäksi en alkanut tekemään mitään pelisuorituskykyyn liittyviä testejä. Uskoisin kyllä, että kokoonpanolla pystyisi, jotain kevyempiä pelejä pelaamaan. Integroitu HD3200-näytönohjain on kyllä integroiduksi näytönohjaimeksi varsin suorituskykyinen, mutta en usko koneen jaksavan pyörittää mitään vaativampia pelejä. En kuitenkaan alun perinkään lähtenyt tavoittelemaan mitään tykkiä pelikonetta kotiteatteriin vaan konsolit saavat ajaa tämän puolen.

Kaiken kaikkiaan HTPC-projekti on ollut erittäin mukava ja etupaneelin LCD-näytön ongelmia lukuun ottamatta kone on suoriutunut erittäin mallikkaasti. Kone on vähävirtainen ja erittäin hiljainen. HTPC pystyy toistamaan vaativampia 1080p videomateriaaleja ja netissä surffaamiseen nyt ei mitään tykkiä konetta tarvitsekaan. HTPC-projekti on kuitenkin itseni kohdalla vielä varsin alussa ja kone tulee varmasti kehittymään vielä jatkossa. Ainakin edessä on mahdollinen virtalähteen vaihtaminen vielä energiatehokkaampaan malliin ja mahdollisesti kokonaan passiivisesti jäähdytettyyn. Toivottavasti vielä saisin ratkottua tuon LCD-paneelin ongelman ja uskoisin tämän puolen parantuvankin, jahka sille tulee kunnolla tuetut ajurit. Joka tapauksessa täytyykin tästä lähteä katsomaan löytyisikö koneelta mitään katsottavaa.

Tämän artikkelisarjan muut kirjoitukset:

1. Hiljainen kotiteatteritietokone – HTPC-projekti osa 1 suunnittelu
2. Antec MicroFusion Remote 350 – HTPC-projekti osa 2
3. Hiljainen kotiteatteritietokone – HTPC-projekti osa 3 kasaaminen
4. Hiljainen kotiteatteritietokone – HTPC-projekti osa 4 käyttökokemukset

Näyttäisi kitarapelit olevan taas iskussaan, kun vanhempi Guitar Hero 3 on listan kärjessä ja Guitar Hero World Tour on viidentenä. Muutenkin Singstar-laulupelit ja Wii Fit urheilupeli ovat hyvin ryhmittäneet tätä listaa jo pidemmän aikaa. Sitten kun SingStar SuomiPop ja Guitar Hero Metallica julkaistaan myös täällä Suomessa, niin uskoisin noiden tulevien hitti-bile-pelien valloittavan listan aika helposti. Löytyykö listoilta sinun suosikkipelejäsi?

Kaikki alustat
Guitar Hero III: Legends Of Rock (Activision-Blizzard) PC PS2 PS3 Wii Xbox360
Grand Theft Auto IV (Take 2) PC PS3 Xbox360
Resident Evil 5 (Capcom) PS3 Xbox360
The Godfather 2 (Electronic Arts) PC PS3 Xbox360
Guitar Hero World Tour (Activision-Blizzard) PS2 PS3 Wii Xbox360
NHL 09 (Electronic Arts) PC PS2 PS3 Xbox360
Wii Fit (Nintendo) Wii
SingStar ABBA (Sony) PS2 PS3
SingStar SuomiRock (Sony) PS2
SingStar Legendat (Sony) PS2

PC
Call of Duty 4: Modern Warfare Game Of The Year Edition (Activision-Blizzard)
World of Warcraft: Wrath of the Lich King (Activision-Blizzard)
Counter-Strike: Source (Electronic Arts)
Company Of Heroes: Tales of Valor (THQ)
Grand Theft Auto IV (Take 2)
Empire Total War (Sega)
The Sims 2: Kaupunkikämppä (Electronic Arts)
DCS: Black Shark (Fighter Collection)
The Godfather 2 (Electronic Arts)
Call of Duty: World at War (Activision-Blizzard)

Sony Playstation 3
Resident Evil 5 (Capcom)
The Godfather 2 (Electronic Arts)
Grand Theft Auto IV (Take 2)
NHL 09 (Electronic Arts)
Killzone 2 (Sony)
Guitar Hero III: Legends Of Rock (Activision-Blizzard)
Guitar Hero World Tour (Activision-Blizzard)
Call of Duty: World at War (Activision-Blizzard)
Buzz Quiz TV (Sony)
Singstar Abba (Sony)

Microsoft Xbox 360
Resident Evil 5 (Capcom)
Grand Theft Auto IV (Take 2)
The Godfather 2 (Electronic Arts)
NHL 09 (Electronic Arts)
Guitar Hero III: Legends Of Rock (Activision-Blizzard)
Call of Duty: World at War (Activision-Blizzard)
Guitar Hero World Tour (Activision-Blizzard)
Lips (Microsoft)
Halo Wars (Microsoft)
Skate 2 (Electronic Arts)

Nintendo WII
Wii Fit (Nintendo)
Mario Kart (Nintendo)
Wii Music (Nintendo)
Super Mario Galaxy (Nintendo)
Guitar Hero World Tour (Activision-Blizzard)
Super Smash Bros. Brawl (Nintendo)
Mario Power Tennis (Nintendo)
Littlest Pet Shop (Electronic Arts)
My Fitness Coach (Ubisoft)
World Sports Party (Ubisoft)

Sony Playstation 2
Guitar Hero III: Legends Of Rock (Activision-Blizzard)
SingStar SuomiRock (Sony)
SingStar Legendat (Sony)
SingStar ABBA (Sony)
Singstar: Queen (Sony)
Guitar Hero World Tour (Activision-Blizzard)
Guitar Hero: Aerosmith (Activision-Blizzard)
NHL 09 (Electronic Arts)
Need For Speed Undercover (Electronic Arts)
Monsters vs Aliens (Activision-Blizzard)

Sony PSP
Patapon 2 (Sony)
Resistance: Retribution (Sony)
Grand Theft Auto: Vice City Stories (Take 2)
LocoRoco 2 (Sony)
Crash Bandicoot: Mind Over Mutant (Activision-Blizzard)
Secret Agent Clank (Sony)
Monster Jam Urban Assault (Activision-Blizzard)
Lego Batman (Warner Bros.)
Grand Theft Auto: Liberty City Stories (Take 2)
Buzz Aivojumppa (Sony)

Nintendo DS
Grand Theft Auto: Chinatown Wars (Take 2)
New Super Mario Bros. (Nintendo)
Mario Kart (Nintendo)
Super Mario 64 (Nintendo)
Pokémon Diamond (Nintendo)
Pokémon Pearl (Nintendo)
Club Penguin: Elite Penguin Force (Disney)
My Horse And Me 2 (Atari)
Nintendogs Dalmatialainen (Nintendo)
Nintendogs Chihuahua (Nintendo)