Microsoft ja Xbox 360 lähtevät mukaan laulupeleihin ja julkaisevat ensikuun 21. päivä Lips karaokepelin Xbox 360 -konsolille. Lips yrittää olla erilainen PS3:n Singstar peleistä langattomilla mikrofoneilla, joissa on liikkeentunnistusta mukana, sekä omien biisien laulumahdollisuudella. Voit siis kiinnittää Xbox 360:een oman MP3-soittimesi ja laulaa omia kappaleitasi Lips-pelissä.

Omista kappaleista peli yrittää poistaa laulun mahdollisimman hyvin, mutta sanat eivät kuitenkaan tule ruudulle. Mikrofonin kanssa voi pyörähdellä kuin oikea rockstara, kun piuha ei ole tiellä. Muut kuin laulaja voivat soittaa Xbox 360:n ohjaimella lyömäsoittimia ja osallistua mukaan kappaleeseen. LIVEen tulee ostettavia lisäkappaleita ja pelin mukana tulee alla olevat 40 kappaletta valmiina. 74,90 euron hintaan sisältyy kaksi langatonta mikrofonia ja peli julkaistaan siis 21. marraskuuta eli juuri sopivasti joulumarkkinoille. Toivottavasti LIVEssä tulee olemaan kotimaisia kappaleita, kuten kilpailijan Singstarin valikoimastakin löytyy. Lips tulee olemaan myös esillä ensi viikolla Digiexpo 2008 -messuilla, jossa myös tekniikanihmelapsi.com lähtee käväisemään.

1 Ace of Base: The Sign
2 a-ha: Take On Me
3 Alicia Keys: No One
4 Avril Lavigne: Complicated
5 Ben E. King: Stand By Me
6 Blondie: Call Me
7 Bryan Rice: No Promises
8 Caesars: It’s Not The Fall That Hurts
9 Chris Brown: With You
10 Coldplay: Yellow
11 Depeche Mode: Personal Jesus
12 Dido: White Flag
13 Duffy: Mercy
14 Duran Duran: Hungry Like The Wolf
15 Earth, Wind & Fire: Let’s Groove
16 Johnny Cash: Ring Of Fire
17 Junior Senior: Can I Get Get Get
18 Kaiser Chiefs: Ruby
19 Kylie Minogue: Love At First Sight
20 Leona Lewis: Bleeding Love
21 Lisa Nilsson: Himlen Runt Hörnet
22 Maroon 5: Makes Me Wonder
23 Mew: Special
24 Morcheeba: Rome Wasn’t Built In A Day
25 Nirvana: In Bloom
26 Peter Bjorn And John: Young Folks
27 Queen: Another One Bites The Dust
28 Radiohead: Fake Plastic Trees
29 Ramones: I Wanna Be Sedated
30 Rihanna: Umbrella
31 Roxette: Listen To Your Heart
32 Seal: Amazing
33 The Bangles: Walk Like An Egyptian
34 The Cardigans: Erase/Rewind
35 The Hives: Hate To Say I Told You So
36 The Jackson 5: ABC
37 The Police: Every Little Thing She Does Is Magic
38 The Raveonettes: Love In A Trashcan
39 Valkyrien Allstars: Eg Vil Ha Deg
40 Young MC: Bust A Move

Linkit

• Lips - xbox.com

Creative on julkaissut uuden version suositusta ZEN-mediasoittimestaan. Creative ZEN X-FI WLAN versiossa on WLAN-sovitin, jolla musiikkia ja kuvia sekä videota voi streamata suoraan tietokoneelta soittimeen.WLAN-sovittimella varustetulla mallilla on myös mahdollista käyttää Yahoo Messenger- ja Microsoft Live Messenger -palveluita yhdeksän nappisella puhelimista tutulla näppäimistöllä, jolla mesettely on varmaan erittäin mukavaa puuhaa

Uudet soittimet näyttävät olevan samankokoisia aikaisemman ZEN-soittimen kanssa. Perussoittin ilman WLAN-adapteria on 8 Gt muistilla ja WLAN-mallit 16 Gt tai 32 Gt muistilla varustettuna. Muistia voi lisätä SDHC-kortilla. 2,5 tuuman näyttö, FM-radio ja sisäinen mikrofoni kuuluvat myös soittimien vakiovarustuksiin.

Molemmissa soittimissa on myös Creative X-FI Crystalizer ääniteknologia, joka Creativen mukaan parantaa pakatun MP3-musiikin äänenlaatua analysoimalla ja korjaamalla äänen dynamiikkaa. Itselleni tällaiset pakatun musiikin äänenlaatua parantavat tekniikat kuulostavat lähinnä naurettavilta, koska miten ihmeessä soitin voi keksiä sellaista, jota äänitiedostossa ei ole olemassa.

Parempi äänenlaatuun vaikuttava tekijä on myyntipakkauksessa mukana tulevat Creative EP-830 tulppakuulokkeet, jotka ovat varmasti paremmat kuin aikaisemman ZEN-soittimen mukana tulleet ylisuuret tulpat. Creatice ZEN X-FI -soittimen omistajan ystäviä varmasti ilahduttaa myös sisäinen kaiutin.

Spekseistä päätellen ZEN X-FI on ZEN-soittimen päivitys WLAN-optiolla, sisäisellä kaiuttimella ja kuudella uudella napilla. X-FI äänenparannus tekniikat voivat joillekin tuoda lisäiloa äänentoistamiseen, mutta itse en anna niille painoarvoa. Jälleenmyyntihinnat ovat 8Gb mallille ilman WLANia 149€ ja WLAN-malleille 16Gt 179€ ja 32Gt 269€. Tuotteet tulevat myyntiin heinäkuun aikana.

Linkeistä löytyy jo ensimmäinen arvostelu englanniksi ja alla video arvostelusta, jossa ZEN X-FI -soitin avataan pakkauksesta ja vertaillaan alkuperäisen Creative ZEN -soittimen kanssa.

Kuvagalleria

Linkit

• Creative ZEN X-FI tuotesivut – fi.europe.creative.com
• Creative ZEN X-FI Review Part 1 – nothingbutcreative.blogspot.com
• Creative ZEN X-FI Review Part 2 – nothingbutcreative.blogspot.com
• Creative Zen X-Fi on Creativen vastaus iPod touchille – hilavitkutin.com

Kuuloketestien kaverina minulla on ollut testissä Creativen ZEN MP3-soitin. Tässä artikkelissa käyn läpi tämän kätevän luottokortin muotoisen monitoimilaitteen ominaisuuksia, joita ovat mm. mp3, videot, FM-radio, valokuvat, mikrofoni ja kalenteri.

Musiikki on ensimmäinen asia joka tulee mieleen, kun ajattelee MP3-soitinta. Creative ZEN -soittimen ominaisuuslista antaa kuitenkin viitteitä paljon monipuolisemmasta laitteesta kuin vain musiikkisoittimesta. Itse en ole vähään aikaan kokeillut MP3-soittimia, joten kaikki nämä uudet ominaisuudet ison värinäytön välittämänä olivat minulle uusia tuttavuuksia. Tietenkin olen seurannut uutisointia iPod:sta ja muista kannettavista monitoimilaitteista, mutta en ollut tätä ennen kovin tarkkaan näitä laitteita tutkinut.

Toimintonapit ja liitännät

Creative ZEN soitin on luottokortin muotoinen, mutta kyllä hiukan paksumpi kuin luottokortti.

Laitetta käytetään oikeasta laidasta löytyvillä napeilla.

Kaikki laitteen käyttöön tarvittavat napit löytyvät oikeasta laidasta ja niitä on luontevinta käyttää oikean käden peukalolla. Laitteen käyttö onnistuu myös yhdellä kädellä. Keskellä on ristiohjain, jonka keskellä olevalla napilla tehdään valinnat. Sen yläpuolella löytyy kaksiosainen näppäin jossa taaksepäin- ja menu-näppäin, josta saadaan aina tilanteeseen sopiva valikko. Nappi toimii vähän samalla tavalla kuin Windowsissa hiiren oikea näppäin, jolloin tietyssä kohdassa painettuna aukeaa siihen sopiva valikko toiminnoista. Alhaalta löytyy toinen kaksiosainen näppäin, jossa pikavalintatoiminto ja play/pause-näppäin.

Oikealla sivulla löytyvät liitännät ja virtanäppäin.

Laitteen ulkoiset liitännät löytyvät oikealta sivulta. Kuvassa vasemmalla on standardi mini-USB-liitäntä, joten tavalliset USB-kaapelit, joita käytetään myös digikameroissa ja muissa USB-oheislaitteissa, käyvät ZEN-soittimeen. Keskellä on virtanäppäin, jonka voi lukita oikealle näppäinlukkoa varten. Vasemmalla löytyy standardi 3,5mm kuulokeliitäntä.

Laitteen päällä on paikka SD-muistikortille.

Creative ZEN -soittimen päältä löytyy korttipaikka SD-kokoiselle muistikortille. Tällä korttipaikalla voi lisätä helposti lisää tallennustilaa laitteeseen. Itse testasin korttipaikkaan kameran muistikorttia ja pystyin kätevästi selailemaan Canon Ixus 40 kameralla otettuja kuvia.

Mikrofoni löytyy laitteen oikeasta yläkulmasta.

Muistikorttipaikan vieressä on pieni reikä ja kuvake ilmaisemassa mikrofonin sijaintia. Hyvä että mikrofoniaukon vieressä on tuollainen pieni kuvake, ettei sitä vahingossa tuki kun yrittää tallentaa ääntä laitteella.

Jokaisessa tietokoneessa pitää olla mahdollisuus resetointiin.

Mikrofonin vastakkaisesta kulmasta laitteen pohjasta löytyy reset-reikä. Laitteen mennessä jumiin voi tuohon aukkoon työntää nuppineulan ja toivoa, että laite herää taas henkiin. Yllä olevat kuvat ovat vähän ylivalottuneet ja laite on oikeasti aivan mattamusta, vaikka ei kuvista siltä näytä. Kuvakkeista ja teksteistä ei olisi saanut niin hyvin selvää, jos olisin valottanut kuvat oikein. Sen verran pientä tekstiä on laitteen sivuihin saatu printattua.

Näyttö

Iso 2,5 tuuman LCD-näyttö on kirkas ja siinä on 320 x 240 pikselin resoluutio sekä se toistaa 16,7 miljoona väriä. Näytön pinta on kuitenkin sen verran heijastava, että taustalla olevat valot näkyvät siitä hyvin. Ne eivät kuitenkaan pahasti häiritse valikoiden käyttöä ja näyttö onkin yksi parhaista, joita olen tämän kokoisissa laitteissa nähnyt.

Isossa näytössä on kohtuullisen hyvät katselukulmat. Katselukulmat ovat tässä soittimessa erityisessä merkityksessä, koska laitteesta voi katsoa myös videoita ja valokuvia. Valokuvien ja valikoiden selaaminen ei ole niin kriittinen katselukulmille, koska niissä kuva on paikallaan ja sitä voi tarkastella rauhassa soitinta kääntelemällä. Alla kuvasarja, jossa näkyy kuinka kuva muuttuu, kun soitinta katsotaan kohtisuoraan, alaviistosta, sivusta ja yläviistosta. Kuvat aukeavat isommiksi klikkaamalla ja seuraavaan ja edelliseen kuvaan pääsee, kun klikkaa kuvan reunassa hiiren vasenta tai näppäimistön nuolinäppäimillä.

Kolmessa ensimmäisessä kuvassa valikot näkyvät melkein samanlaisina, kun laitetta katsotaan kohtisuoraan, alaviistosta tai sivusta. Yläviistosta katsottuna näytöstä häviävät värit ja kuva tummuu lähes kokonaan. Ainoastaan kirkkaimmat ja paksuimmat tekstit ovat enää luettavissa näytöltä yläviistosta katsottuna. Tämä tummuminen näkyy heti kun näyttöä katsoo vähänkin yläviistosta. Onneksi yleensä tällaista laitetta tulee katsottua vähän alaviistosta, kun sitä pitää kädessä ja silloin Creative ZEN -soittimen näyttö on parhaimmillaan eli siis loistavan kirkas ja värikäs. Myös kaverit voivat tutkailla soitinta kädestäsi, koska sivuttaissuunnassa katselukulmat ovat erittäin hyvät.

Videoissa katselukulmat merkitsevät paljon enemmän, kun näyttöä pitäisi tarkkailla kokoajan samasta kulmasta. Alla vielä toinen kuvasarja miltä näyttää pysäytetty X-fi-esittelyvideo eri kulmista katsottuna.

Käyttökokemukset

Tärkein ominaisuus tässä kannettavassa MP3-soittimessa on tietenkin musiikin toistaminen. Ensi yrittämällä Windows Vista tunnisti laitteen ja avasi AutoPlay-ikkunan, kun liitin sen USB-porttiin kiinni. Tykkään yleensä käyttää laitteita pelkästään Windowsin omilla ohjelmilla ja oman tietokoneen (Windows Explorer) kautta Creative ZEN näkyikin heti uutena laitteena, jonka kansioita pääsi selailemaan. MP3-tiedostojen kopiointi onnistui helposti Music-kansioon, jonne kokeilin siirtää testinä pari albumia.

Mukana tulevalta CD-levyltä saa asennettua tarvittavat ohjelmat kaikenlaisen tiedon siirtämistä varten. Yksi kätevä ohjelma on esimerkiksi videoiden konvertoimiseen tarkoitettu ohjelma. Ohjelma käänsi automaattisesti avc1-koodekilla tehdyn mp4-tiedoston Creative ZEN -soittimelle sopivaan wmv-muotoon ja 320 x 240 resoluutioon. 700Mb kokoinen ja 2 tuntia pitkä elokuva kääntyi kylläkin aika verkkaisesti yli tunnin Intelin Core 2 Duo E4400 prosessorilla. Muunnoksen jälkeen kokeilin myös olisiko laitteessa tukea tekstityksille, mutta en onnistunut saamaan niitä näkyviin. Harmi sinänsä, koska laitteen hyvä ja tarkka näyttö olisi kyllä toiminut tekstityksissä. Videokäytössä laite toimii mielestäni parhaiten lyhyiden maksimissaan puolen tunnin pituisten videoiden kanssa. Mukavinta laitteelta on katsella musiikkivideoita ja samalla kuunnella itse musiikkia.

Creative Sync Manager -ohjelmassa valitaan synkronoitavat tiedostot.

Windowsin käynnistyksen yhteydessä automaattisesti ladattavaan Sync Manager -ohjelmaan saa määriteltyä jokaiselle eri medialle (musiikki, kuvat, videot) oman kansion. Synkronointi ZEN-soittimeen tapahtuu automaattisesti tai manuaalisesti, kun laite kytketään tietokoneeseen USB-porttiin kiinni. ZEN-soitin lataa myös akkunsa USB-portin kautta. Synkronointiohjelma osaa automaattisesti muuntaa vääränlaiset audio- ja videotiedostot soittimelle sopiviksi.

Soitin osaa näyttää myös albumin kuvan.

Valikoissa liikkumiseen menee jonkun aikaa, kunnes tottuu nappien sijoitteluun, mutta sen jälkeen niissä on mukava ja helppo liikkua. Valikoissa olisi kuitenkin mukava päästä takaisin päin ristiohjaimesta eikä ainoastaan sen yläpuolella olevasta takaisin-näppäimestä. Kappaleiden haku onnistuu todella mukavasti, kunhan vain ID3-tagit ovat kohdallaan esittäjien ja albumien kohdilla. Play-nappi alkaa painettaessa soittamaan musiikkia vaikka ollaan missä kohtaa valikoissa ja takaisin-nappia pohjassa pitämällä päästään aina päävalikkoon. Suuret ja selkeät kuvakkeet päävalikoissa auttavat löytämään halutun toiminnon.

Lisätoiminnot

FM-radiokanavan nimeäminen täytyy tehdä itse.

FM-radio on mukava lisä soittimessa, mutta ainakin sisätiloissa sen kuuluvuus oli aika kehno. Kanavien haku ei löytänyt kuin muutaman valtakunnallisen kanavan ja taajuuden käsin syöttäminen ei ole mahdollista. Löydetyt kanavat saa nimettyä itse, joka on mukava toiminto.

Valokuvien katsominen näytöltä onnistuu ihan mukavasti ja vastaa hyvin pitkälti kuvien katsomista digikameran näytöltä. Itse kokeilin kuvien katsomista myös digikameran SD-muistikortilta. Creative ZEN -soittimen näytöltä kuvat näkyivät kirkkaammin ja värikylläisempinä kuin oman Canon IXUS 40 -digikameran näytöltä, mutta kameran kätevä zoom-ominaisuus soittimesta puuttui. Kuvat voi katsoa myös animoituna kuvasarjana.

Kalenteri ja kontaktien hallinointi ZEN-soittimessa on ainoastaan tarkastelua varten. Synkronointi laitteeseen on siis yksisuuntaista eikä kalenterimerkintöihin tai kontakteihin voi tehdä muutoksia. Kalenterin, yhteystiedot ja tehtävät voi tuoda Microsoftin Outlookista ja ilman Outlookia voi tuoda vain yhteystiedot Windows Contact -ohjelmasta.

Creative ZEN -soittimen järjestelmätietoja.

Järjestelmä-valikon kautta pääsee tarkastelemaan soittimen tietoja ja säätämään mukavasti erilaisia ominaisuuksia kuten taajuuskorjainta, näytön kirkkautta tai valitsemaan pikanäppäimen toimintoa. 50% kirkkausvalinta riittää hyvin normaalikäytössä, joten näytössä olisi vieläkin enemmän potentiaalia. Mukava asetus on myös maksimi äänenvoimakkuuden asetus, jotta korvat eivät joudu äkilliselle melulle, jos on säätänyt äänen huomaamatta liian lujalle.

Firmware päivitys onnistuu kätevästi mukana tulevalla ohjelmistolla.

Asennus CD:llä tuli mukana Creative Software Autoupdate, jolla saa haettua oman soittimensa päivitykset kätevästi netistä. Soittimen ohjelmistojen ja myös firmwaren päivityksen saa tehtyä kivuttomasti ohjelman avulla ilman, että tarvitsee itse etsiä valmistajan sivuilta oikean soittimen uusinta firmware-versiota. Tällaiset firmware-päivitykset pitävät laitteiden ohjelmistot hyvin ajan tasalla.

Mukana tulevat kuulokkeet olivat niin huonot, että en voinut niitä edes testata. Jostain käsittämättömästä syystä nappikuulokkeet olivat niin suuret, että ne eivät ainakaan minun korviini mahtuneet, vaikka kuinka yritin niitä asetella. Testailin soitinta aikaisemmin arvostelluilla Creative HQ-1900 ja Sennheiser PX 100 sekä Koss PortaPro -kuulokkeilla. Niillä kuunneltaessa äänenlaatu oli varsin hyvä, enkä itse huomannut äänessä mitään moitittavia piirteitä. Kuulokeanto riitti ainakin näillä kuulokkeille syöttämään riittävän suuria äänenpaineita, eikä ääni puuroutunut tai värittynyt suuremmillakaan voimakkuuksilla.

Yhteenveto

Viimeisestä MP3-soitin kokemuksestani on vierähtänyt hetki aikaa enkä olisi uskonut, että ne voivat nykyään olla näin monipuolisia multimediasoittimia. Itselleni tärkein ominaisuus on musiikin toistaminen johon Creative ZEN sopii loistavasti. Ainoa mitä olisin muuttanut käytössä on eteen ja taaksepäin liikkuminen valikoissa, jonka olisi voinut hoitaa kokonaan ristiohjaimella eikä erillisillä näppäimillä. Luottokortin kokoinen kulmista sopivasti pyöristetty tyylikäs MP3-soitin sopii loistavasti mukaan taskuun. Erittäin kirkas ja hyvä näyttö tekee laitteen käyttämisestä helppoa ja kuvien sekä videoiden katsominenkin onnistuu oikein mukavasti näinkin pienestä näytöstä. Näytön tarkkuus riittää tuottamaan melko laadukkaankin videoelämyksen, kun ääni on hyvin läsnä laadukkailla kuulokkeilla. Kuulokkeista puheen ollen, suosittelen tämän soittimen kanssa hankkimaan saman tien laadukkaammat ja paremmin korviin sopivat kuulokkeet, jos sellaisia ei vielä omista.

Hyvä musiikintoisto, kätevät lisäominaisuudet sekä helppo käytettävyys ja ohjelmiston päivitys tekevät Creative ZEN soittimesta suositeltavan laitteen omalla arvoasteikollani. Tämä laite ansaitsee tekniikanihmelapsi.com:n Most Wanted -tittelin MP3-soittimien kategoriassa. Saa nähdä onko iPodeista tämän laitteen voittajaksi, jos sellaisen saan joskus tarkemmin arvosteltavaksi.

Mainos: Creative Zen 4Gb tarjouksessa Serv-IT:ssä.

Tekniset tiedot

• 2, 4, 8, 16 tai 32 Gt tallennuskapasiteetti
• Mitat: 55 x 83 x 12 mm
• Akkukesto: 25 tuntia äänentoistoa tai 5 tuntia videotoistoa
• SD (ja SDHC) -muistikorttipaikka muistin lisäämiseen
• AAC (.M4A) -yhteensopivuus MP3-, WMA-, WAVE- ja Audible-tiedostojen lisäksi
• WMV- ja DivX/XviD -yhteensopivuus (320×240 tarkkuudella)
• 2.5″ LCD-värinäyttö
• FM-radio ja mikrofoni
• Valokuvien katselu 16.7 miljoonalla värillä

Linkit

• Creative ZEN tuotesivut – creative.com

Aikaisemmassa kirjoituksessa testasin pelkästään Squeezebox laitetta ilman tietokonetta ja kuuntelin nettiradioita, jotka löytyivät suoraan SqueezeNetworkin kautta. Nyt vihdoinkin asensin SlimServer-ohjelman koneelle ja testasin musiikin kuuntelua tietokoneelta. Tarkemmin tutkittuna pikkuinen Squeezebox näyttää olevan todella loistava musiikin mediatoistin.

SlimServer

SlimServer kotisivu. Vasemmalla palvelimen asetukset ja oikealla ohjataan SqueezeBox-laitetta selaimesta käsin.

SlimServer on ohjelmisto, joka asennetaan tietokoneelle ja jonka kautta musiikkitiedostot välitetään Squeezebox:lle. Ohjelman voi hakea kuka tahansa Slimdevices.com:n nettisivuilta ja kokeilla ohjelman käyttöä ilman Squeezeboxia. Näin pystyy kätevästi testaamaan ohjelman käyttöä ennen kuin hankkii itse laitetta. Myöhemmin kerron enemmän SoftSqueeze-ohjelmasta, jolla myös Squeezebox-laitetta voi “testata” ilman ostamista.

Ohjelmaa käytetään selainpohjaisella käyttöliittymällä ja SlimServer asentaa koneelle muutaman palvelun, jotka käynnistyvät automaattisesti koneen käynnistyessä. SlimServer ohjelmisto löytyy omalta koneelta osoitteesta http://localhost:9000, joten jonkinlainen web-palvelin koneelle asentuu. Kun katsoo myös palvelut (services) ohjauspaneelista, niin siellä löytyy myös SlimServerMySQL. Todennäköisesti SlimServer säilyttää musiikkikirjaston tiedot omassa MySQL serverissään. Vaikka koneelle asentuukin näitä palveluita, ei SlimServerin laitteistovaatimukset ole kovinkaan kummoiset.

Windows XP/2000/NT: 733 MHz Pentium, 256MB RAM, ethernet or
wireless network, and 20MB hard disk space for SlimServer

Tähän tarkoitukseen sopisi siis loistavasti joku vanha kone pelkästään musiikki serveriksi. Samalla koneeseen voisi laittaa muutamankin ison kovalevyn ja tehdä siitä kotiverkon levypalvelimen. SlimServer ohjelmiston voi asentaa myös lukuisille muille käyttöjärjestelmille kuten Linux, Mac OS X, BSD ja Solaris.

Tietokone, jossa SlimServer pyörii, toimii Squeezeboxin palvelimena, johon laitteella otetaan yhteys. SlimServer-ohjelmasta löytyy kattavat säädöt palvelimen hallintaan. Yhden illan aikana en edes ehtinyt kaikkiin mahdollisuuksiin tutustua, kun niitä oli niin paljon. Nettikäyttöliittymän kautta voi myös tehdä kaikki säädöt Squeezebox-laitteeseen, joka helpottaa huomattavasti käyttöä, kun kaikkia asetuksia ei tarvitse tehdä kaukosäätimellä laitteen omien valikoiden kautta. Selaimessa toimivaa käyttöliittymää voi käyttää myös toisesta tietokoneesta tai muusta samassa verkossa olevasta laitteesta, kuten vaikka kännykästä WLAN-yhteydellä ja sen omalla selaimella.

Musiikin lisääminen SlimServeriin

Asennuksen jälkeen Squeezebox otti mukisematta yhteyttä SlimServeriin ja pystyin valitsemaan musiikkia mm. albumin, genren ja kansioiden mukaan. Ensin ihmettelin, että mistä kansiosta SlimServer hakee musiikin ja en löytänyt mitään paikkaa mistä voisin lisätä kansioita joista musiikkia haettaisiin. Aina en jaksa kahlata manuaaleja läpi, joten käytin hyväkseni slimdevices sivuilta löytyvää FAQ:ia. Muutenkin tukisivustot foorumeineen ovat todella kattavat tälle laitteelle, joten loppukäyttäjän tuki on loistavasti hoidettu. Kunhan vain englanti taipuu edes jotenkin.

Server Settings-sivulla voi määritellä kansion, josta SlimServer etsii musiikkia.

Musiikkia haetaan yhdestä kansiosta, jonka voi valita SlimServerin asetuksissa. Soittolistoille on oma kansio, jos niitä haluaa säilyttää omassa kansiossa. Oletuksena SlimServer oli valinnut Windows Vistan profiilini musiikki-kansion. FAQ:n mukaan kansioon voi laittaa pikakuvakkeita toisista kansioista, jos ei halua säilyttää kaikkia musiikkitiedostoja yhdessä kansiossa.

Innostuneena kokeilin heti miten Buffalon Linkstation Live toimisi musiikin varastopaikkana ja tein pikakuvakkeen verkkolevyltä, jonka olin mapannut LinkStationista koneelleni. SlimServer-ohjelma ei kuitenkaan löytänyt verkkolevyltä otetusta kansion pikakuvakkeesta yhtään mp3-tiedostoa useista yrityksistä huolimatta. Lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että mukaan halutut kansiot pitää sijaita koneen omalla kovalevyllä ja verkkolevyltä mapatut asemat eivät toimi. FAQ:n kautta löysin kuitenkin monimutkaiset ohjeet, kuinka Buffalo LinkStationiin voidaan asentaa oma SlimServer-ohjelmisto. LinkStation sisällä pyörii Linux, joten ohjelmien asentaminen onnistuu siihen Linux taitajilta. Itselläni ei Linuxista ole pahemmin kokemusta, joten tässä vaiheessa en lähtenyt asennusta kokeilemaan.

Kun mp3-tiedostoja sisältävät kansiot ovat SlimServerin kanssa samalla koneella olevilla kovalevyillä, musiikin lisääminen onnistuu näppärästi pikakuvakkeilla tai kopioimalla kansiot suoraan siihen kansioon, jota ohjelma tarkkailee. Musiikkia voi lisätä myös suoraan iTunes:n musiikkikirjastosta ja soittolistoista.

Pelit, podcastit ja RSS-syötteet

Musiikin ja nettiradioiden lisäksi laitteella voi harrastaaa kaikenlaista pikkukivaa. Squeezeboxiin on saatavina paljon erilaisia pluginejä eli lisäosia. Niitä voi tehdä kuka tahansa ja ohjeissa on monta sivua komentorivien käytöstä ja näytönohjauksesta sekä muuta dokumentointia, johon voisi paneutua moneksi illaksi. Paketista otettuna oma testilaitteeni sisälsi SlimTris-pelin, joka on tetris peli sivuittain putoavilla palikoilla. Näyttöön voi myös hakea minkä tahansa sivuston RSS-syötteen. Pelaaminen ja RSS-syötteet ovat lähinnä mukavia lisäominaisuuksia, koska pienessä näytössä loppuvat pikselit kesken aika nopeasti.

SlimTris peliä voi hyvin pelata kaukosäätimellä. Peli vaan on liian helppo, koska palikoidentippumisnopeus ei kasva ollenkaan pelin edetessä.

Podcastien kuunteleminen onnistuu myös muutaman palvelun kautta suoraan tehdasasetuksilla. Niiden, kuin myös nettiradionkin, kuuntelussa on vain yksi pieni ongelma. Ohjelman kuuntelua ei voi laittaa paussille, vaan aina kun lähetyksen pysäyttää, se täytyy kuunnella uudestaan alusta. Helpointa onkin hakea podcastit suoraan omalle koneelle mp3-tiedostona ja kuunnella koneen kautta Squeezeboxilla.

SoftSqueeze

SoftSqueeze-ohjelmalla voi harjoitella Squeezeboxin käyttöä.

Alussa mainitsin että Squeezeboxia voi testata myös ennen itse laitteen ostoa. Koska SlimServer-ohjelma on kenen tahansa asennettavissa, voi kuka tahansa käyttää sieltä löytyvää SoftSqueeze-ohjelmaa. Se käynnistää Squeezeboxin näköisen ohjelman kaukosäätimineen ruudullesi. Sitä voit käyttää aivan samalla tavalla kuin käyttäisit Squeezeboxia sen omalla kaukosäätimellä. Valikot ja kaukosäätimen toimonnot ovat täsmälleen samat kuin itse laitteessa.

SoftSqueeze-ohjelmassa käytettävä kaukosäädin on täysin sama kuin Squeezebox laitteen mukana tuleva.

Tämä ominaisuus on mielestäni loistava lisä SlimServer ohjelmistossa. Näin itse laitteen opiskelukin on helppoa, kun kaukosäädintä ja Squeezeboxin valikoita voi opiskella kätevästi hiirellä klikkailemalla. Samalla voi säätää SlimServerin asetukset kuntoon ja etsiä tarvittavat musiikkikansiot ja asentaa muut lisäominaisuudet.

Transporter-laitteessa on sentään ohjausnapit itse laitteessa. Squeezeboxin ohjaaminen onnistuu ainoastaan kaukosäätimellä tai selaimella SlimServeriltä.

SoftSqueezen kautta voi testata myös Transporteria ja sen käyttöliittymää. Myös muita ulkoasuja on asetuksissa tarjolla. Valikot ovat kuitenkin SoftSqueezissa Tranporter-laitteesta, joten sieltä löytyy ylimääräinen Digital Inputs-valikko, jossa voi säätää Transporterin äänituloja. Äänen sisääntulojahan ei Squeezeboxissa ole. Itse ihastuin SoftSqueezin käyttöliittymään niin paljon, että uppouduin pitkäksi aikaa SHOUTcast-palvelun nettiradioiden selaamiseen.

SlimServerin ja SoftSqueezin kokeileminen omalla koneella on todella suositeltavaa kaikille, jotka ovat laitteesta vähänkään kiinnostuneita ja harkitsevat sen ostamista. Näiden avulla pystyy virtuaalisesti kokeilemaan omat käyttötarpeensa sekä koneen tehovaatimuksen heikommilla koneilla ennen ostopäätöstä. Itse oletin aluksi musiikin kuuntelun olevan pala kakkua verkkolevyltä, mutta SlimServerin testaus toi esille aikaisemmin mainitut ongelmat. Ongelman olisin voinut testata ja todeta ilman koko Squeezebox-laitetta.

Yhteenveto

En ollut aikaisemmin kokeillut erillistä laitetta, jolla on tarkoitus tuoda musiikki tietokoneelta ja netistä helposti olohuoneeseen. Paikkaan, jossa yleensä tietokonetta ei ole ja musiikin lähteenä toimivat ainoastaan FM-radio ja CD-soitin. Ennakko-odotukset laitteesta eivät siis olleet suuret. Muutaman viikon aikana, jolloin ehdin laitetta aktiivisemmin testailemaan, tuli hyvin selväksi miksi tällaisia laitteita tehdään ja miksi ne voivat maksaa näinkin paljon. Enakkoon minusta tuntui, että 300 euron arvoinen pelkästään musiikin kuunteluun tarkoitettu laite, on aivan turha ja liian kallis investointi. Testien jälkeen olen aivan toista mieltä.

Toisena vaihtoehtona tällaiselle laitteelle näen jonkinlaisen HTPC-koneen, PS3:n tai Xbox 360:n, joilla musiikkia voidaan välittää tietokoneelta verkon yli. Tietysti tuollaisessa koneessa mahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa, kun koneella pystyy tekemään muutakin kuin vain kuuntelemaan musiikkia. Mutta juuri musiikin kuunteluun Squeezebox on aivan omaa luokaansa. Kone käynnistyy todella nopeasti muutamassa kymmenessä sekunnissa ja käyttö on nopeaa sekä suoraviivaista loistavan käyttöliittymän ansiosta. Kone toimii hyvin langattoman verkon yli, hyvät liitännät ja muutamat lisäominaisuudet, kuten WLAN-tukiasema, podcastit, RSS-syötteet ja kolmansienosapuolien pluginit nostavat laitteen käyttöominaisuuksia entisestään.

Häviöttömästi pakattu musiikki kuuluu myös laitteen ominaisuuksiin ja FLAC-tiedostojen laatua haluaisinkin testata tämän laitteen kanssa. mp3-tiedostojen kanssa pelaillessa huomasin, että kappaleiden ID3-tagit täytyy olla kunnossa, koska käyttöliittymässä selataan kappaleita niiden avulla. Onneksi selailu onnistuu myös kansioiden mukaan, jos on edes kansioinnin tehnyt kunnolla koneellaan. Tämä laite todellakin innostaa siirtämään kaikki omat CD-levyt pakattuina koneelle, koska niiden kuuntelu omassa olohuoneessa on niin paljon kätevämpää Squeezeboxilla, kuin CD-levyiltä. Saman toistamisen helppouden olen kokenut tallentavan digiboxin myötä, kun en enää jaksaisi edes DVD-levyjä syöttää DVD-soittimeen. Täytyisi varmaan rakentaa samanlainen verkkolevyjärjestelmä DVD-elokuville kuin on Star Trek kotiteatterissa.

Laadukas viimeistely laitteen kotelossa ja liitännöissä tuovat myös hifistyneen asenteen Squeezeboxille. Suurempia vikoja laitteesta ei löytynyt, mutta ainahan sitä voisi toivoa enemmän. DLNA-verkkolevyjen tuki pitäisi saada laitteeseen mukaan, niin silloin myös Buffalon LinkStation Livestä, kuten muistakin DLNA-yhteensopivista verkkotuotteista, voisi streamata musiikkia suoraan Squeezeboxille ilman SlimServer-ohjelmaa. Toinen vähemmän tärkeä lisä voisi olla ulkoisen näytön liittäminen Squeezeboxiin, koska pienestä näytöstä ei suurinta tekstiäkään näe aivan mahdottoman pitkälle. Olisi hienoa, kun kappaleiden tiedot voisi viedä vaikka taulutelevisioon, josta ne ainakin näkyisivät tarpeeksi kauas olohuoneessa. Laitteen ohjaaminen onnistuu myös vain kaukosäätimestä, joten muutama toimintonappi voisi olla vaikka laitteen takana, ettei tarvitsisi aina kantaa kaukosäädintä mukanaan.

Näillä puheilla Squeezebox on ensimmäinen laite, jolle myönnän Most Wanted -arvosanan. Suunnitelmissa on tehdä blogissani Most Wanted -lista erilaisista laitteista kategorioiden mukaan, jonne kerään parhaat testaamani laitteet. Logitech Squeezebox on listan ensimmäinen laite ja sen kategoria voisi olla vaikka mediatoistimet. Toivottavasti Squeezebox ei jää tämän kategorian ainoaksi testatuksi laitteeksi, vaan saan jatkossa testailla myös muiden valmistajien vastaavia laitteita ja vertailla niiden käyttöä tätä erinomaista mediatoistinta vastaan.

Linkit

• Squeezebox – logitech.com
• Squeezebox – slimdevices.com (valmistaja)

Laitteen ominaisuuksia ja liitännät

Squeezebox on Slim Devices yhtiön tuote. Logitech osti Slim Devices yhtiön muistaakseni viime vuonna ja nykyään Slim Devices laitteet myydään Logitech-tuotenimellä. Laite kytketään vahvistimeen ja se välittää musiikkia lähiverkon yli tietokoneelta tai netistä. Musiikki välitetään Squeezeboxille lähiverkon yli joko RJ-45 piuhalla tai langattomasti 802.11g WLAN-yhteydellä. Pakettiin kuuluu itse Squeezebox, kaukosäädin, RCA-piuha ja virtalähde. Manuaali ja kahden vuoden takuu on myös mainittuna paketin kyljessä, koska muuten varustelista paketissa olisi varmaan ollut liian lyhyt.

Liitännät laitteen takana

Laite on nykypäivän tyyliin mustan kiiltävää muovia, jossa sormenjäljet näkyvät hyvin, kun katsoo tarpeeksi läheltä. Takapuolella liitännät ovat vasemmalta katsoen 3,5mm kuulokeliitäntä, RCA-ääniliitännät vahvistimeen, optinen- ja koaksiaali-liitäntä monikanava musiikkia varten, RJ-45-verkkoliitäntä ja virtapiuhan paikka viimeisenä oikealla. Etupaneelissa ja sivuissa ei ole mitään liitäntöjä tai nappeja, joka tuo laitteeseen mukavan siistin vaikutelman. Näyttö on selkeä ja tekstin kokoa voi kokeilla kolmesta eri yksi- tai kaksirivisestä vaihtoehdosta. Kahta suurempaa tekstikokoa pystyin käyttämään hyvin neljän metrin päästä sohvalta ja suurinta yksirivistä vieläkin kauempaa.

Kaikki tarvittavat kykennät musiikin kuuntelua varten

WLAN-yhteyden ansiosta laitteeseen ei tarvitse kytkeä muuta kuin RCA-piuha vahvistinta varten ja virtapiuha. Kokeilin Squeezeboxia laitteeen mukana tulevalla RCA-piuhalla, jossa oli kullatut liittimet. Monikanavaliitännät äänelle (optinen ja koaksiaali) tarvitaan mielestäni ainakin DTS-ääniraidoilla, jolla monikanavamusiikkia voi tallentaa vaikka tavalliselle musiikki CD:lle (DTS Audio CD).

WLAN-yhteyttä voi käyttää myös tukiasemana ja sillä voi yhdistää RJ-45-verkkoliitäntään kytketyn HTPC-tietokoneen tai konsolin langattomaan verkkoon. Näin saadaan nettiyhteys langattomasti koneeseen, jossa ei itsessään ole langatonta verkkokorttia, mutta normaali verkkokortti löytyy, kuten PS3:ssa ja XBOX 360:ssä. Mielestäni erittäin hyvä ja kätevä lisäominaisuus.

Nettiradion kuuntelu

Kun laite oli kytketty vahvistimeen, niin kokeilin heti kuinka hyvin sen sai asennettua WLAN-yhteydellä nettiin ilman tietokonetta. Squeezebox ei tarvitse tietokonetta ollenkaan nettiradion kuunteluun, joten sen testaaminen on hyvin helppoa, kun talossa on nettiyhteys jaettu langattomasti. Itselläni on käytössä Zyxel Prestige 660HW-61 langaton ADSL-modeemi.

Langattoman verkon asennus

Squeezebixin valikoissa liikutaan kaukosäätimen nuolinäppäimillä. Valinnat tehdään ylös tai alas ja eteenpäin mennään oikealla ja takaisin pääsee luonnollisesti vasemalla nuolinäppäimellä. Valikoiden käyttö on luontevaa ja laite reagoi riittävän nopeasti kaukosäätimen painalluksiin.

WLAN-yhteyden asennuksessa jäin jumiin vain kohdassa jossa kysyttiin WEP-salauksen avainta. Aikaisemmin tietokoneiden kanssa olen käyttänyt aina vain tekstimuotoista salausavainta, mutta Squeezebox vaati avainmen syöttämistä heksadesimaali-muodossa, jossa on vain numerot 0-9 ja kirjaimet A-F. Sen kun tajusin tarkistaa Zyxel:n valikoista, niin asennus meni heittämällä läpi ja Squuezebox oli yhdistetty WLAN:lla internettiin.

Nettiradiota voi kuunnella ilman tietokonetta

Valikoiden kautta nettiradioiden valinta on helppoa ja sieltä pääsee valitsemaan esimerkiksi SHOUTcast palvelun kautta 500 suosituinta radiokanavaa. Nettiradioita voi lisätä tietokoneen kautta lisää koneelle asennettavalla Slimserver-ohjelmalla, jota kokeilen myöhemmin. Squeezenetworkin kautta saatavissa nettiradioissa riittää kyllä selaamista, koska valmiina asemia on satoja, joista voi valita omat suosikkinsa. Nettiradiossa voi myös helposti vaihtaa serveriä, jos ensimmäinen on täynnä tai yhteys pätkii ja bufferoi koko ajan. Serverin vaihto onnistuu kätevästi now playing näppäimellä ja kelaamalla alaspäin valittavissa olevat serverit kyseiseltä kanavalta.

Nettiradion lähetyksen pakkauslaadun näkee valikoista.

Valitusta radiokanavasta saa myös tarkastettua pakkauksen, josta tietää miten laadukasta ääntä on saatavissa. 128kbps CBR tuntuu olevan itselläni minimi, joka kuulostaa vielä laadukaalta. Oman suosikki radion di.fm lähetykset ovat valitettavasti nykyään 96kbps ilman rahallista panostusta, joten sen kuuntelu ei ole enää niin mielekästä, kun löytyy myös muita kanavia 128 tai jopa 192kbps pakkauksella.

Yhteenveto

Nettiradioiden kuuntelu on Squeezeboxilla niin kätevää, että en ikinä hankkisi minkäänlaista tietokonetta hoitamaan pelkästään nettiradioiden kuuntelua. Laite käynnistyy muutamassa sekunnissa, erillistä näyttöä ei tarvita ja nettiradioiden kuuntelun aloittamiseen tarvitaan vain muutama näppäimen painallus. Kanavat voi tallentaa suosikkeihin, jolloin niiden selailu onnistuu vieläkin nopeammin kaukosäätimen favorites-napin takaa. Parhaimpien nettiradioiden äänenlaatu pärjää ainakin minusta suomalaisille FM-radiokanaville ja niissä on paljon vähemmän mainoksia tai jutustelua. Tätä arvostan aina silloin kun haluan vain kuunnella musiikkia enkä keskusteluohjelmia. Tietynlaisen musiikin löytäminen on myös helpompaa, kun monet kanavat ovat erikoistuneet vain yhteen musiikkityyliin, kuten trance, smooth jazz tai klassinen.

Nettiradioita kuunnellessani WLAN-yhteys ei katkennut kertaakaan ja luulen että suurin osa bufforoinnista johtui kanavan suurista käyttäjämääristä, koska serveriä vaihtaessani, bufferointiongelmat poistuivat aina.

Ensikokemusten perusteella Squeezebox osasi yllättää todella positiivisesti. Itselläni ei aikaisemmin ole kokemusta tällaisista mediasoittimista, kuin messuilla ja liikkeissä hypisteltynä. Kotikuuntelu ja alusta asti asentaminen kertoo kuitenkin laitteesta paljon enemmän, kun kaiken saa tehdä itse ja kunnolla ajan kanssa. Kun lukee ohjekirjaa läpi, laitteessa on vielä paljon ominaisuuksia testattavana, kuten musiikin kuuntelu tietokoneelta, herätyskello, näytönsäästäjä, RSS-syötteiden haku, pelejä (?). Ehkä ehdin näitä testaamaan kunhan ensin saan etsittyä parhaat nettiradiokanavat satojen kanavien joukosta

Linkit

• tuoteinfo – logitech.com
• slimdevices.com – valmistajan sivut

Viisi tuntia messuja takana ja korvat sekä silmät saaneet taas aimo annoksen hifiä vastaansa. Messuilla keskityin lähinnä kaikkiin teräväpiirtokuvaa tarjoaviin esittelypisteisiin ja uusiin kotimaisiin kaiuttimiin. Muutama yllättäjäkin osui matkalle, kuten Elac pienellä jalustakaiuttimellaan. Tässä lyhyt katsaus mitä löysin ja tunsin hifimessuilla 2007.

Full HD projektorit

Teräväpiirtoprojektorit olivat se tärkein asia jonka takia messuille lähdin. Onneksi sain kokea kaikki mielenkiintoisimmat uutuudet hyvän testimateriaalin ja loistavien puitteiden saattelemana.

Mareksound oli tuonut paikalle JVC D-ILA HD1 projektorin, joka on monesti arvosteltu hintaluokkansa parhaaksi projektoriksi maailmalla. Hintaa ensi kuussa projektorilla on 4999€ ja kontrastisuhde 15000:1. Samalla osastolla oli myös esillä, ensimmäisenä Suomessa, Sanyon PLV-Z2000 Full HD projektori. Projektorit demottiin todella hyvin pimennetyssä huoneessa ja ne molemmat olivat kiinni samassa kuvalähteessä, joten pyynnöstä projektoreita pystyttiin vaihtamaan lennossa. Kuvavertailua tehtiin useampaan kertaan Batman Begins Blu-ray ja Ihmeneloset HD DVD -elokuvilla. Molemmat tykit näyttivät todella erinomaisilta ja Sanyon LCD-projektori pärjäsi yllättävän hyvin JVC:n testivoittajaa vastaan, vaikka kuva olikin vähän latteampi ja värit eivät olleet niin kylläiset sekä mustan tasossa ei päästy ihan JVC:n tasolle. Sanyon valttina on kuitenkin vain 20db käyntiääni ja linssinsiirto, joten ne voivat olla ratkaisevat tekijät valittaessa sen ja Optoma Theme Scene HD80 mallin välillä, jossa käyntiääni on 30db ja linssinsiirtoa ei löydy. Molemmat Optoma ja Sanyo ovat alle 3000€ tykkejä. Marekin osastolla kuvaa katsottin Playstation 3:lla ja Toshiba HD-EX1 soittimella. Marekin mukaan PS3 on tällä hetkellä paras mahdollinen Blu-ray soitin alle tuhannen euron hintaluokassa. Toshibalta taas on tulossa uusi versio soittimesta, jossa on myös 24p-tuki mukana.

Optoma Theme Scene HD80 oli esillä Highend Studion pienessä huoneessa, joka oli täysin pimennetty ja vuorattu mustalla kankaalla. Esittelyssä katsoin varsin pitkään Toshiban HD DVD soittimesta King Kong -elokuvaa. Tykin kuva heijastettiin kiinteälle Stewart valkokankaalle, jonka hinta oli n. 2000€. Kuva oli mielettömän hyvä. Se tuntui terävämmältä ja luonnollisemmalta kuin jopa JVC:n kuva, mutta tarkempaa vertailua on mahdoton tehdä eri huoneista ja kankaasta johtuen. Marekilla kangas ei ollut paras mahdollinen JVC:n materiaalille ja uskon kyllä että JVC on Optomaa parempi samassa tilassa. Optoman kuvaa olisi mielellään jäänyt katsomaan vaikka koko elokuvan ajaksi, mutta muuten olisi jäänyt muut laitteistot kokematta. Kuvaa vain oli niin helppo katsoa.

Näissä kahdessa projektori demossa kävin vielä uudestaankin lopuksi tarkastamassa, että olivatko kuvat niin hyviä kuin ensin näytti ja olivathan ne. Optoma on siis DLP-tykki ja JVC D-ILA tekniikalla LCD- ja DLP-tekniikoiden yhdistelmä. Sanyo on LCD-tykki. Optoman ja JVC:n tykeissä elokuvat näyttivät luonnollisemmalta ja miellyttävämmältä katsoa. Tilanne oli vähän sama kuin vertaisi plasma- ja LCD-televisioita keskenään, joista plasmassa on miellyttävämpi kuva elokuvissa.

Aronetillä InFocuksen IN82 tykki oli liian valoisassa ja valkoisessa huoneessa, jollain ties-millä-valkokankaalla ja jälki oli sen mukaista. Kuva oli kyllä mukavan terävä, mutta mitään vertailuja parhaimpiin huoneisiin oli turha edes yrittää tehdä. Sama tilanne oli Epson EMP-TW1000 projektorissa, jota esiteltiin alakerran aulatilassa. Vieressä olisi ollut isoja neuvotteluhuoneita jopa tyhjillään, johon olisi erittäin pienellä vaivalla voinut saada loistavan esittelyn Epsonin Full HD tykille. Ihmettelin suuresti että parhaimmat isojen kaiuttimien esittelyhuoneet olivat tyhjillään tai Audiopolin puoliksi valloittamia. Nähtävästi messuille ei oltu saatu tarpeeksi isoja nimiä esittelemään lippulaiva uutuuksiaan. Sääli.

TKK Audiopolin mielenkiintoisen näköisiä kaiuttimia

Taulutelevisiot

Heti sisääntulon jälkeen isossa aulassa oli Pioneer esittelemässä uusimpia Kuro-mallin plasmatelevisioitaan. Esillä oli HD Ready ja Full HD malleja kaikista 42-, 50- ja 60-tuuman kokoluokissa. Kolmelle televisiolle tarjottiin kuvaa samasta Pioneerin Blu-ray soittimesta ja 50″ mallien välillä pääsi hyvin vertailemaan Hd Ready 1366×768 ja Full HD 1980×1080 resoluutioiden eroja. Full HD resoluution erot näkyivät ainakin minun silmääni jopa 4-5 metrin etäisyydeltä, vaikka aikaisemmin olen nähnyt kuvaajia joissa Full HD:n erot näkyisivät ihmissilmälle vain kahden metrin päästä tuossa kokoluokassa. Tuon pikaisen katsauksen jälkeen sanoisin että Full HD television ostaminen uusien teräväpiirto elokuvien katsomiseen on hyvinkin oikeutettua, koska eron huomasi noinkin nopeasti Full HD:n eduksi.

Muilla osastoilla, kuten Mareksoundin, oli esillä yllättävän paljon Toshiban LCD-televisoita, joissa kuva oli kyllä erittäin kirkas ja valkoista riitti lumikohtauksissa, mutta mustan taso oli mielestäni surkea ja sävy erittäin sininen. Myös katselukulmat vaikuttivat paljon kuvanlaatuun. Voi olla että kuvia ei oltu televisoissa säädetty kohdalleen, mutta pakastakin vedettynä ei Toshiban LCD vakuuttanut ollenkaan katsottuani ensin Pioneerin plasmoja. Hintalappu Pioneerin malleissa on kuitenkin melkein tuplasti isompi verrattuna Toshiban Regza 42X3030DG mallin 1550 euroon.

Taulutelevisioita ei valitettavasti messuilla enempää ollut ja jäinkin kovasti kaipaamaan vertailua Sonyn ja Panasonicin malleihin.

Kaiuttimet

Musiikin kuuntelu jäi itseltäni tällä kertaa vähemmälle pällistellessäni pitkään parhainta kotiteatterikuvaa jota olen koskaan nähnyt. Seuraavassa kuitenkin muutama malli joka jäi mieleen messuilta.

Monitor Audio Platinum 300 ja Classe

Yksi parhaimmista seteistä, jota kuuntelin, oli Mareksoundin Monitor Audio Platinum 300 (7990€/pari) kaiuttimet soitettuna Classen tavaroilla ja Nordostin kaapeleilla. Sanottakoon että Classen laitteet maksoivat yhteensä 24300€ ja kaiutinkaapelit maksoivat 9877€ ja niitä oli kaksi kolmen metrin pätkää. Tässä kokoonpanossa ei oltu jätetty mitään toivomisen varaa laitteistolle ja ääni oli sen mukainen. Tila ei vaan mielestäni ollut paras mahdollinen ja näitä olisin mieluiten kuunnellut rauhassa erikseen jossain toisessa isossa neuvotteluhuoneessa.

Amphion Prio 520

Amphion Ion ja isompi Ion L

Amphion uutuudet olivat myös hyvin esillä. Prio 520 parissa kokoonpanossa ja Ion L yhdessä huoneessa. Prion ääni oli todella tarkka ja sointi nopea, mutta jotenkin vieläkin siinä oli Amphionin tyypillistä analyyttisyyttä ja monitorimaisuutta. Omaan korvaani se ei kuulostanut niin miellyttävältä ja musikaaliselta kuin olisin toivonut. Ion L oli jo parempi tässä suhteessa.

Uusi kaiutinmerkki Aurelia ensiesittelyssä messuilla

Amphionin entiseltä suunnittelijalta on tullut uusi kotimainen kaiutin Aurelia, joka on ehkä vähän saanut vaikutteita Ion L -kaiuttimista kotelon suhteen. Toisaalta en pistä yhtään pahitteeksi kopioida hyvä kotelosuunnittelua, jos ääni on hyvä ja tehdyillä muutoksilla saadaan vieläkin paremmaksi kuin Amphionin Ion L mallissa. Aurelian pieni jalustakaiutin ei ollut vielä lopullisessa muodossaan, mutta ääni kuulosti jo nyt hyvältä ja paremmalta musiikkiin kuin Amphionin Ion L. Olisi todella mielenkiintoista lukea esimerkiksi Hifimaailman vertailu näistä kahdesta identtisen näköisestä kaiuttimesta. Itsekkin voisin niitä kotonani joskus testailla.

Elac 310.2 Jet ja FS 609-XPI (13 225€/pari)

Elac 310.2 Jet oli todella positiivinen yllätys minulle. Kaverini oli kyllä aikaisemmin kehunut kaiutinta, mutta sen pieni koko ja soiton kirkkaus sekä saksalainen tarkkuus saivat todella positiivisen vaikutuksen. Pienestä koostaan huolimatta basson taso oli hyvä ja välillä ei uskonut että ääni tosiaan kuului huoneen pienemmästä kaiuttimesta. Jotenkin ulkonäkö tai sitten ihan toteutus antaa tietyn metallisen vaikutuksen soittoon, mutta se ei välttämättä ollut edes huono asia.

Gradient Helsinki 1.5

Gradient Helsinki 1.5 oli todella mielenkiintoisen näköinen ja ulkonäköön toisto oli mukava, mutta ei erikoinen. Jostain syystä vanha testimenestyjä Revolution ei edelleenkään vakuuttanut minua laisinkaan. Suurin syy voi olla huonot musiikkivaihtoehdot, vaikka soittolistalla olikin Eppujen Vuosi85.

Chorus Mondo 77i HQ ja Vertigo SLS

Chorus Mondo 77i pari soi yhdessä kahden Vertigo SLS subbarin kanssa ja sointi oli aika hyvin saatu sovitettua yhteen. En ole aikaisemmin ollut mikään Chorus-fani, mutta tässä pienemmässä huoneessa Chorukset soivat ihan mukiin menevästi ja leppoisasti. Kuuntelu oli mukavan helppoa. OR E1 nahkakaiutin ei jättänyt oikein mitään sanomista muuta kuin, että musta pianolakattu etupaneeli ja valkoinen nahkaverhoilu ei mielestäni sovi mitenkään kaiuttimeen.

Yamaha YSP-4000

Messujen paras esittelypiste oli Mareksoundilla, jossa yksi iso tila oli hyvin jaettu neljään pienempään kokonaisuuteen. Yamaha esitteli tilakaiutinihmettään YSP-4000 ratkaisua, jossa kaikki 5.1 kaiuttimet olivat kahdessa yksikössä. Kaiuttimet television alla ja subwoofer vieressä. Ääni saatiin oikeasti kuulumaan välillä takaata, mutta suurimman osan ajasta se tuntui tulevan aivan väärästä paikasta. Äänen vaeltelu johtui varmasti tilassa liikkuneista ihmisistä, josta ääni kimpoili väärään suuntaan. Joka tapauksessa vaikuttava esitys, vaikka ei missään nimessä korvaa oikeaa 5.1 settiä viidellä erillisellä kaiuttimella.

Elokuvateatterihuoneessa yhdessä projektoreiden kanssa oli Monitor Audion kaiuttimet ja uusi BK Extreme subwoofer, joka on kuulemma uusi referenssitasoinen subi 1200€-hintaluokassa. Painetta tilassa saatiin kyllä sen verran, että housunlahkeet kirjaimellisesti tutisivat jalassa. Kokoa on kyllä kapistuksella enemmän kuin normaaliin olohuoneeseen saa mahdutettua, mutta varmasti erittäin hyvä valinta erilliseen teatterihuoneeseen.

Vaikka koko päivän sain messuilla kulutettua, paljon jäi vielä tarkemmin kokematta. Jätinkin suosiolla highendin opiskelun väliin ja keskityin itseäni eniten kiinnostaviin aiheisiin. Pahin moka oli varmaan nopeasti sivuuttaa Martenin Bird-mallin (22 900€) kaiuttimet. Siellä vaan oli tungosta aina sen verran etten jaksanut lähteä ryysimään. Tungosta alkoi muutenkin olemaan heti puolen päivän jälkeen kiitettävästi, joten messujen suosio näytti olevan vielä tallellaan. Toivottavasti ensi vuonna saadaan myös isoimmat neuvottelutilat käyttöön ja sinne yhtä hienoja kokoonpanoja, kuin muutama vuosi sitten esitelty B&W Nautilus paketti oli.

Jos olet lukenut tänne asti, niin kommentteihin toivoisin muiden messuilla käyneiden parhaat kokemukset ja mieluisimmat kokoonpanot.

Itseäni messuilla kiinnostavat erityisesti teräväpiirto-laitteet ja -elokuvat. Laadukas kaksikanavatoisto musiikin kuunteluun on myös toivelistalla. Itse en ole sen luokan harrastaja, että kiinnostuisin kovinkaan paljon putkivahvistimista tai vinyyleistä. Ainakaan vielä.

Olen pitkään myös miettinyt laadukkaiden kuulokkeiden hankkimista iltakuunteluita varten, kun muu perhe on mennyt jo nukkumaan, enkä halua musiikkimaullani ja äänenpaineilla heitä herättää. Kuulokkeilla saa myös huomattavasti parempaa äänentoistoa kuin saman rahasumman hassaaminen kaiuttimiin, joten musiikin kuuntelussa suosin mielummin hyvien kuulokkeiden hankkimista kuin kaiuttimia. Laadukkaan kuulokeparin saa jo sadan euron panostuksella, kun kaiuttimissa ei saa edes yhtä kunnollista tuohon hintaan.

Kuulokekuuntelussa olen vielä mietintä ja selvitys asteella ja kokemusta minulla onkin vasta kevyemmistä matka malleista kuten Sennheiser PX-200 ja Koss PortaPro. Hyvän laadukkaan CD-soittimen ja mahdollisesti kuulokevahvistimen tuomat edut kiinnostavat, koska nykyinen jo yli kymmenen vuotta vanha Sonyn CDP-195 CD-soittimeni ei varmasti anna parasta mahdollista ääntä hyvilläkään kuulokkeilla. Toivottavasti tänä vuonna messuilla olisi myös kuulokepuoli edustettuna, koska viime vuonna en yhtään paria löytänyt. Grado Labs on ainakin tuotemerkkien osalta listattuna Kruunuradion toimesta, joten mahdollisuudet koekuunteluun ovat hyvät.

Muistutuksena voisin myös mainita Habitare 07 -messut, jossa on myös kotiteatteri-tuoteryhmä muutamalla alan edustajalla varustettuna. Siellä kotiteatterit on varmasti liitetty selkeämmin osaksi sisustusta, kun taas Helsinki Highend & Hifimaailma 2007 messuilla pääosassa ovat laitteet, musiikki ja elokuvat.

Linkit

• Helsinki HIGH END 2007 – Hifimaailma.fi
• Helsinki Highend 2007 – Mareksoundin kattaus messuille DVD Plaza keskustelupalstalla
• InFocus IN81 ja IN82 Full HD projektorit – Aronet.fi
• REL, NAD, Pro-Ject, ym. messumerkit – Audelec.fi
• Huoneet 403, 404 ja 405 – Audio Pori
• Amphion Ion L, Zu Presence, ym. – Audio Shop Ratilainen
• OR E1 – OR Loudspeakers ( Chorus )
• Xindak, Lyric, ym. minulle tuntemattomia putkia – Prideandjoy.fi
• Amphion Prio, Dynaudio Sapphire, Arcam – MR Hifi

Pelien musiikeista pääsee vieläkin nauttimaan ja paremmalla laadulla kuin neljäraita MODeilla silloin tehtynä. Monet artistit tekevät vielä tänäpäivänäkin uusia versioita ja remixejä vanhojen klassikkopelien musiikeista kuten Commando, Giana Sisters, Turrican ja Speedball.

Amiga faneille paras paikka fiilistellä tuon ajan musiikista on amigaremix.com.

C-64 musiikkia löytyy osoitteesta remix64.com.

Molemilla sivuilla on hyvä arvostelujärjestelmä ja haut ovat nopeita, jotta löytää oman suosikkipelinsä musiikin nopeasti. Molempiin tulee myös uusia remixejä tasaiseen tahtiin, joten sivuilla voi käydä säännöllisesti tarkastamassa uutta materiaalia.

Hyviä säveltäjiä, ja omia suosikkejani, joiden remixejä kannattaa etsiä ovat Rob Hubbard, Chris Hülsbeck ja Martin Galway.