Saimme testiin Mio C728 autonavigaattorin, jossa on myös digitv-viritin ja jolla voi toistaa mp3-musiikkia, videoita ja katsoa valokuvia. Itselleni Mio C728 oli ensimmäinen GPS-navigaattori jota pääsin kunnolla testaamaan omassa käytössä. Navigoinnin lisäksi laitteessa kiinnosti sen kattavat lisäominaisuudet ja tässä artikkelissa käyn läpi tämän laitteen ominaisuuksia ja käyttökokemuksia. Kuten kuvasta näkyy tuotteen mukana tuli jos jonkinlaista piuhaa ja tarviketta. Yllä olevasta kuvasta puuttuvat kaukosäädin, tupakansytytinvirtajohto ja imukuppiteline auton tuulilasiin. Laitteen yläpuolella on digitv-viritin ja sen kaksi antennia. Oikealla puolella on TMC-antenni ja vasemmalla puolella USB-piuha tietokonetta varten. Alla on johto ulkopuolista video- ja audiolaitetta varten. 

Mio C728 GPS toiminnot

GPS-kartta on illalla mustapohjainen. Kuvassa näkyy POI-kohteet eli parkkipaikat, ravintolat ja bensa-asemat.

Ensimmäisenä paketista otettuna huomaa Mio C728:n suuren näytön, joka on seitsemän tuumaa. Laite ei myöskään tuntunut kovinkaan paksulta, kun sitä vertaa muihin näkemiini GPS-laitteisiin. Digitv-viritin ja sen antennit olivat erillisessä yksikössä, joka tulee laitteen taakse. Paketissa oli mukana imukuppiteline auton tuulilasiin kiinnitystä varten, jolla asennus onnistui helposti. Pallonivelen ansiosta laitteen sai kohdistettua hyvin kuskin penkkiä kohden. Iso seitsemän tuuman näyttö on kyllä selkeä ja kuvasta erottaa hyvin kartan ja sen kohteet sekä opastuksen. Huonona puolena on näytön koko, joka rajoittaa kyllä aika hyvin näkyvyyttä tuulilasista. Ainakin silloin jos GPS-navigaattorin laittaa keskelle tuulilasia, johon tupakansytytinvirtajohto ylettää parhaiten. Toisaalta keskellä tuulilasia oleva GPS-navigaattori ei estä kuin näkemästä oikeaa etukulmaan, joten katvealue ei ole niin pahassa paikassa ja siihen onneksi tottuu hetken käytön jälkeen. Toinen miinuspuoli autokäytössä on hopean värinen yläreuna, joka heijastaa ikävästi tuulilasiin. Miksi se ei voi olla vain musta kuten laite muuten on. No onhan se tyylikkään näköinen, mutta käytännössä tyylikäs design ei taaskaan anna parasta käytettävyyttä.

Näytön saa tarpeeksi kirkkaaksi ja sen katselukulmat ovat hyvät. Ainoastaan alaviistosta katsottuna kuva heikkenee enemmän, joten paras katselukulma on suoraan edestä tai vähän yläviistosta.

Illalla navigaattorin kartan pohjaväri muuttuu mustaksi ja tiet piirtyvät vihreällä. Tällöin Mio C728 ei häikäise kuljettajaa, kun sitä käyttää pimeällä ja katuvalaistusta ei ole. Suunnistuksessa Mio opastaa selkeästi ja hyvin naisen tai miehen äänellä. Risteyksiin saapuminen ja niiden opasteet suhteutetaan nopeuden mukaan eli kovempaa ajettaessa opasteet tulevat aikaisemmin kuin taajamassa köröteltäessä. Kovin tuntemattomiin paikkoihin en navigaattorin kanssa ehtinyt ajaa, mutta jo pääkaupunkiseudulla ajettaessa se opasti minulle pari uutta kulkureittiä tutuilla teillä, jossa omat ajoreitit ovat pinttyneet vähän turhankin hyvin takaraivoon. Ruuhkaisen liikenteen keskellä itseäni häiritsi navigaattorin läsnäolo suuren näyttönsä kanssa. Aluksi se häiritsi enemmän, mutta siihenkin tottui ajan myötä. Itse kuitenkin pidän enemmän ajamisesta ilman sitä, koska siihen tulee kiinnitettyä liikaa huomiota liikenteessä, vaikka se osaakin opastaa perille tuntemattomilla seuduilla hyvin.

Karttaa voi katsoa 2D- tai 3D muodossa. Auton keskittäminen kartan keskelle onnistuu yhdellä painikkeella ja karttaa voi liikutella sormella ympäriinsä kosketusnäytöstä. Kartan raahaaminen on kuitenkin niin hidasta, että sitä ei mielellään käytä, vaan etsii osoitteet kirjoittamalla. Painikkeet vaativat jonkun verran painamista, mutta muuten käyttöliittymä tuntui mielekkäältä ja helpolta käyttää jopa ilman manuaalia. Karttaan piirtyy POI (point of interest) kohteet eli ravintoloita, pysäköintipaikkoja ja nopeustutkia. Mion mukaan kaikki nopeuskameratolpat ovat valmiina syötettynä kartoissa, mutta en päässyt niitä täällä pääkaupungissa testaamaan.

Kun testasin laitetta työmatkalla, kartasta puuttui yksi risteys, joka oli merkitty kartassa umpikujaksi. Kun pari kertaa ajoin tuota reittiä, Mio osasi täydentää umpikujan tien loppuun asti ja nyt GPS osaa ohjata minut töihin suorinta reittiä. Näppärä lisäominaisuus, kun kartta päivittyy ajamisen myötä.

Näiden lisäksi GPS-laitteessa on tuki TMC-liikennevastaanotin, joka saa tietoa mahdollisista ruuhkista ja onnettomuuksista radion välityksellä. Laitteen äänet voi lähettää FM-taajuudella, jolloin niitä voi kuunnella radion kautta. Tällöin ainakin MP3-musiikin kuunteleminen on vähän miellyttävämpää kuin laitteen omilla kaiuttimilla, vaikka niitä kaksi onkin laitteen takana molemmilla sivuilla.

Mio C728 GPS-navigaattorin muut ominaisuudet

Mio C728 oma musiikkisoitin.

Navigointiominaisuuksien lisäksi Mio C728 laitteesta löytyy myös tietokonemaisia piirteitä. Sillä onnistuu videoiden, kuvien ja mp3-musiikin toisto ja pakettiin on ympätty mukaan vielä digitv-viritinkin. Laitteen voi kiinnittä tietokoneeseen mini-USB-liittimellä, joka on tuttu esimerkiksi MP3-soittimista ja digikameroista. Mukana toimitetaan MioMore Desktop ohjelmisto, mutta laite tulee näkyviin myös ulkoisena USB-levynä oman tietokoneen näkymään. Ilman ohjelmistoa laitteeseen voi siirtää MP3-musiikkia ja videoita, mutta kuvia en saanut mihinkään sopivaan kansioon siirrettyä. Kuvien siirtämistä varten tarvittiin Mion omaa ohjelmistoa.

Windows käyttö on aika hankalaa pieneltä kosketusnäytöltä. Kuvassa tiedoston kopiointi sisäisestä muistista USB-muistitikulle.

Laitteessa on myös USB-portti, johon voi liittää aivan tavallisen USB-muistitikun. USB-muistilta voi katsoa kuvia, mutta videot ja musiikkitiedostot täytyy kopioida laitteen omaan muistiin. Kopiointi onnistuu myös laitteen omalla tiedostonhallinnalla, mutta pieniä kuvakkeita ja valikoita on aika vaikea käyttää kosketusnäytöltä sormella tökkien. Mio:ssa on myös paikka SD/MMC korteille laitteen yläosassa. Videoiden pyörittäminen rajoittuu ominaisuuksien mukaan avi-tiedostoihin ja DivX-pakattu avi-tiedosto ei toistunut ilman massiivista nykimistä. Normaali avi-video pyöri kyllä hyvin. Musiikin soittaminen onnistuu laitteen omalla musiikkisoittimella hyvin ja kuvien selaaminen myös. Mio käyttää Windows CE käyttöjärjestelmää taustalla ja joissakin kohdissa täytyy muistaa tuplaklikata nappeja, jotta haluttu toiminto menee perille.

Digitv:n lisäksi laitteeseen voi kytkeä minkä tahansa laitteen video- ja audio-liitännät. Mukana toimitetaan kaapeli, jossa on komposiittiliitäntä videolle ja RCA-liitännät stereoäänelle. Laitetta voi siten käyttä esimerkiksi DVD-soittimen näyttönä tai vaikka pelikonsolin kanssa. Mukana tuleva liitäntäkaapeli on uros liittimillä varustettu, joten esimerkiksi pelikonsolia varten tarvitaan naaras-naaras-liittimet, jotta ne voi kytkeä Mioon kiinni. Itse testasi näyttöä AV-vahvistimen monitorinäyttönä eli sain vahvistimen menu-valikot näkymään näytöllä komposiittikaapelin kautta.

Digitv:n käyttö Mio C728 navigaattorilla

MM-lätkä näkyy hyvin digitv-virittimellä.

Videoita paremmin toimi digitv-viritin laitteessa. Digitv-viritin kytketään laitteeseen 3,5 mm plugilla, josta saadaan kuva ja ääni Mio C728 laitteeseen sisään. Digitv-viritintä käytettäessä täytyy käyttää myös ulkoista virtalähdettä, josta kytketään piuha digitv-virittimeen ja läpiviennillä virta myös navigaattoriin. Digitv-virittimessä on sisäänrakennettu antenni, mutta sillä en saanut viritettyä kanavia sisällä talossa. Virittimeen saa kytkettyä kaksi antennia, jotka toimitetaan paketin mukana. Molemissa antenneissa on imukuppi kiinnitys, jolla ne saadaan myös auton ikkunaan kiinnitettyä.

Yhdellä lisäantennilla sain viritettyä kaikki ilmaisjakelussa olevat tv- ja radiokanavat. Ensin kuitenkin piti kaivaa kaukosäädin paketista, koska digitv:n käyttö ei onnistu ilman kaukosäädintä, joka on mielestäni vähän erikoinen ratkaisu. Ehkä sillä on haluttu estää television katselua ajon aikana, vaikka laitteen käyttö sylissä käytettynä olisikin helppoa ilman kaukosäädintä. Television kuva oli kohtuullinen ja tässä kohtaa seitsemän tuuman näyttö toimi hyvin ja kuvasta sekä tekstityksestä sai hyvin selvää, kun laite oli kädessä. Digitv-virittimen kanssa laitteen koko kasvaa kuitenkin kaksinkertaiseksi ja sisäkäytössä todennäköisesti tarvitsee aina lisäantennin. Tässä käytössä olisi hyvä, jos mukana olisi tullut jonkinlainen pöytäteline, jolla laitteen saisi pystyasentoon vaikka keittiön pöydälle. Mökki ja matkakäytössä mukana kulkeva 7″ digitv ei ole yhtään hullumpi kapistus, jos ei lomamatkalla pärjää ilman Salattuja Elämiä. Erilliset matkadigitv-laitteet ovat kyllä kätevämpiä, mutta Mio ajaa asiansa tv:tä katsellessa. Laitteeseen saa normaalit kuulokkeet kiinni 3,5 mm stereoplugilla, joten yhden henkilön käyttöön tästä saa ihan kelpo tv:n. Ajon aikana en ehtinyt digitv:tä kokeilemaan, joten en osaa sanoa onko sen katsominen edes mahdollista.

Yhteenveto

Pääkäyttöliittymä on selkeä ja eri toimintoihin pääsee helposti ja nopeasti.

Ensimmäinen omakohtainen kokemus navigaattorista jätti positiivisen kuvan ja se tärkein ominaisuus eli GPS-navigointi ja paikan päälle opastus toimi moitteetta. Mio C728 laitteen lisäominaisuuksia oli mukava testailla, vaikka niille en kovin suurta hyötyä tai painoarvoa antaisikaan. Jos haluaa toimivaa isonäyttöistä navigaattoria, jolla voi matkakohteessa vielä katsoa digitv-lähetyksiäkin, on Mio C728 hyvän oloinen paketti. Jos digitv tai muut lisäominaisuudet eivät lämmitä sinua, katsoisin jotain toista halvempaa pelkkään navigointiin tarkoitettua laitetta. Tämän kokoinen GPS-navigaattori kyllä huomioidaan matkustajien keskuudessa.

Kuvagalleria

Mio C728 ominaisuudet

• Ovh-hinta 549 €
• DVB-T-televisioviritin
• 7-tuumainen näyttö
• Stereokaiuttimet
• AV-Sisäänmeno
• Sisäänrakennettu liikennemoduuli, elinikäinen tilaus
• MP3- ja videosoitin
• FM-Lähetin*
• NavPix™ -valokuvanavigointi
• Valmiiksi ladatut nopeuskameratiedot

Paino: 380g
Koko (mm): 123 (k) x 182 (l) x 23 (s)
Suoritin: Samsung 2443/400 MHz
Muistin laajennus: SD/MMC
GPS-vastaanotin: SiRFstarIII
Akku: Ladattava ja integroitu litiumioniakku,  käyttöaika jopa 3 tuntia (käytön mukaan)
Näytön koko ja tyyppi: 7″ SDSq kosketusnäyttö
Näytön resoluutio: 800 x 480 pikseliä
Integroidut reaaliaikaiset liikennetiedot: Sisäänrakennettu TMC liikennevastaanotin, ilmainen tuotteen maksuton elinikäinen tilaus

Uusin PlusTv tarjous löytyy plustv.fi kotisivuilta. Tällä hetkellä uusin PlusTv tarjous on KokoPaketti kanavapaketissa kaksi kuukautta alennettuun hintaan 24,90€. Eli saat kaksi kuukautta kaikki kanavat vain 24,90€ + korttimaksu 2,90€/kk. OmaPaketti Plus TV tarjouksessa saat 19,90 € kuukausihintaan kaikki 13 kanavaa kahdeksi kuukaudeksi. Säästösi on 42,80 € normaaliin hintaan, kun tilaat PlusTV OmaPaketin netistä. Plustv PikkuPaketti kanavapaketin saa nyt ensimmäisen kuukauden 9,90 euron kuukausi hintaan. Tämän tarjous kuukauden jälkeen Plustv PikkuPaketin kuukausi maksu on 14,90 € ja korttimaksu 2,90 €.

Itse tilasin PlusTv OmaPaketi tarjouksen, johon valitsin yhdeksän kanavaa PlusTv:n kanavista. Itse tykkään katsoa PlusTv:ltä Formulat ja melkein kaikki MTV3 MAX:n ohjelmat autoilusta kalastukseen. Mielenkiintoisia dokumentteja on myös löytynyt Discovery Channelilta ja varsinkin bullet time eli hidastettuja otoksia sisältävä ohjelma on erittäin mielenkiintoista katsottavaa. Musiikkia saa mukavasti MTV:ltä normaalin Voice TV:n rinnalle ja lapsetkin saa mukavasti lisää katsottavaa Disney Channelilta ja Nickelodeonilta sekä suomenkieliseltä MTV3 Juniorilta, jossa on ohjelmia löytynyt myös mukavasti perheen pienimmälle katsottavaksi. MTV3 Fakta ja Kino TV on jäänyt vähemmälle katsomiselle, vaikka kyllä Kino TV:ltä tulee hyviä vanhoja elokuvia, joita ei vuokraamosta tulisi edes enää vuokrattua. Niitä on mukava pistää tallentavalle digiboksille talteen myöhäisempää katselukertaa varten.

PlusTv kanavat

• MTV3 MAX
• MTV3 Fakta
• Sub Leffa
• Sub Juniori
• Discovery Channel
• Disney Channel
• Eurosport
• Kino TV
• MTV
• Nickelodeon
• SVT Europa
• Urheilu+Kanava
• Digiviihde
• MTV3 Ava Prime Time

Itse valitsin yllä olevasta kanavalistasta yhdeksän ensimmäistä kanavaa omaan PlusTv tarjous OmaPakettiin. Mitkä kanavat olet itse valinnut omaan PlusTv OmaPaketti -kanavapakettiin?

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa koeajettua uutta autoa. Tällä kertaa hyppysiin asettui Volkswagen Passat CC 1.8 litran TSI koneella, joka tuottaa 118 kilowattia tai 160 hevosvoimaa. Karamellin valkoinen coupe kävi kanssani maantie- ja keskustalenkillä syksyisten piha-askareiden välissä. Tämä karvan alle 40 000 euroa maksava auto oli täysin perusvarusteltu ja vaihteistona toimi 6-portainen manuaali.

Näin perheellisenä täytyy heti ensimmäiseksi sanoa, että omaan käyttöön kahden pienen lapsen kanssa tätä autoa en lähtisi harkitsemaan. Ulkoisilta puitteilta auto suuntautuukin paremmin lapsettomille ja niille keiden jälkikasvu on jo ehkä lentänyt pois pesästä. Auto on vain nelipaikkainen ja takana keskellä on iso lokero, jossa juomatelineet kahdelle pullolle. Koska perus sedan Passattiin verrattuna tämä on pidempi ja leveämpi, ei auto todellakaan tunnu pieneltä coupe-autolta. Tilaa on hyvin neljälle aikuiselle ja takapenkin muotoillut syvennykset ovat erittäin mukavat matkustajille.

Edessä ovat loistavat kuppipenkit.

Edessä kuljettajaa ja kanssa matkustajaa hemmotellaan melkein täydellisillä kuppipenkeillä, joista ainakin tällaiselle 180 senttimetrin kaverille löytyi todella hyvä ajoasento. Ensimmäisenä ohjaamoon istuessa tai laskeutuessa huomasi, että tässä autossa istutaan melko korkealla ottaen huomioon että ollaan coupe-autossa sisällä. Näkyvyys kyllä on parempi korkealla istuttaessa, mutta oma mieltymys olisi hilannut penkkiä hitusen alemmas. Sähkösäätöinen penkki ja ohjauspyörän etäisyyssäätö mahdollistivat erinomaisen ajoasennon ja kuppipenkki antoi mahtavan tuen sivuttaissuunnassa. Perinteiseen Volkswagen tyyliin en edelleenkään pidä pitkälle ulottuvasta kytkimestä ja jouduin hilaamaan penkin aika lähelle kojelautaa. Itse valitsisinkin Volkswagenin aina DSG-automaatilla, jos sellaisen ostaisin.

Keskikonsoli on tyylikkään pelkistetty.

Itselleni hopea sisustus iskee parhaiten ja Passat CC:n kojelauta ja keskikonsoli mittareineen on mielestäni arvokkaan tyylikäs olematta kuitenkaan mitenkään liian vanhoillinen. Hallintalaitteet ovat hyvin käden ulottuvilla ja vaihdekeppikin tarpeeksi ylhäällä ja lähellä keskikyynärnojaa, jossa vaihdekäsi lepää mukavasti ajon aikana. Muista Passat malleista tutut käynnistysavaimet ja sähköinen seisontajarru ovat tässäkin mallissa läsnä. Vakiona tulee myös pysäköintinavustin “Park Assist”, joka tekee taskuparkkeeraamisesta lastenleikkiä. Sen mukana tulee siis parkkitutkat eteen ja taakse. Vakio musiikkilaitteistosta löytyy audio-in-liitäntä MP3-soitinta varten ja ääni oli ok, mutta ei mitenkään liian hyvä. Alimmat bassot jumputtavat ja korkeissa äänissä on ylikorostuksen makua, jolloin keskiäänet eivät toistu mallikkaasti. Koska ohjaamossa kaikki muut äänet loistavat poissaolollaan, suosittelen tämän tasoiseen autoon ehdottomasti sen arvolle sopivampaa äänentoistojärjestelmää.

Sivupeilit ovat nuolen muotoisina tyylikkäät myös sisältä.

Kun auton käynnistää, ei moottorin ääntä kuule melkein ollenkaan sisälle. Ajossa moottorin äänet pysyvät niin hyvin ulkopuolella, että monesti huomaa ajavansa pari pykälää liian pienellä vaihteella. Moottoritiellä ei ollut paljon eroa sisämelussa ajoiko satasen vauhdissa nelosella vai kuutos vaihteella. Viimeinen vaihde oli tosiaankin bensan säästämiseen tarkoitettu ja ohitustilanteissa kannattaa vaihtaa pari pykälää pienemmälle. 1,8 litrainen turbotettu bensiinimoottori oli todella hyvä ja vääntöä löytyy mukavasti jo 1500 kierroksen kohdalla. Kaupunkiajossa kone reagoi hyvin kaasupolkimen painuessa nopeasti pohjaan. Pieni turbo viive tietenkin on aistittavissa, mutta juuri se turbo antaa mukavan lisän lähtönopeuksissa, kun kierrosluvut ovat alhaalla.

Pienempi kone tuo säästöjä niin vakuutuslaskuissa kuin bensan kulutuksessakin. Vaikka tehoja koneesta lähtee vain 160 hevosvoiman verran, tuo laaja vääntöalue sellaista ripeyttä ajamiseen jota toivoisi jokaisesta autosta löytyvän. Moottoritienopeuksissa kone ei tunnu enää niin voimakkaalta ja Passat CC:n sporttiseen ja menevään ulkonäköön suhteutettuna 1.8 litran TSI kone tuntuu jopa alimitoitetulta. Onneksi moottorivalikoimissa on myös 2.0 TSI ja 2.0 TDI sekä huippumalli 3.2 litran V6, jossa 4motion-neliveto ja DSG-vaihteisto vakiona.

Keulan ilme on uhkea.

Passat CC tekee itseasiassa vähän hallaa perinteisille Passat malleille, koska uudistettu keula näyttää niin paljon paremmalta kuin aikaisempien mallien. Konepellissä on myös mukavan näköiset uritukset, jotka tuovat särmikkyyttä keulan ilmeeseen. Tähän keulaan sopisi Xenon-kaasupurkausvalot kirkkaan sähkönsinisen hehkunsa kanssa loistavasti.

Takavalot ja leveät renkaat.

Vakiona tulevat 235/45R17 renkaat eivät mölynneet sisätiloihin edes karkeapäällysteisellä moottoritiellä. Niistä lähtevä ääni on melkein ainut joka ohjaamossa kuuluu ajon aikana. Alusta ei ollut niin jäykkä kuin olin odottanut ja tämä auto on selvästi suunnattu mukavuudeltaan enemmän herrasväelle, jotka eivät aja jokaista mutkaa talla pohjassa. Mutkissa auto heijailee vähäisen, mutta vastapainona keskustan mukulakivet kumisevat pehmeän mukavasti ohjaamoon.

Takalinja on tyylikäs.

Pitkän coupen takaosaan on saatu mukavan kokoinen takakontti, johon mahtuu helposti kahden henkilön viikonlopputavarat. Kiiltävät kromilistat tuovat mukavan tyylikkään ilmeen varsinkin tähän valkoiseen väriseen malliin. En huomannut tarkistaa kääntyvätkö takapenkit ollenkaan, mutta ainakin takapenkkien keskeltä aukeaa iso suksiluukku pääsiäisen laskettelureissuja varten.

Valkoinen väri loistaa parkkipailla aivan erilailla.

Itse ihastuin tähän autoon niin ulkonäöllisesti kuin ajettavuudeltaankin. Aikaisemmin perus sedan ja farmari mallisten Passattien ajaminen ei ole herättänyt minussa samanlaista omistamisen halua kuin tämä uusi CC malli. Tietenkin autot valitaan elämäntilanteen mukaan ja nykyiseen perhe-elämään tämä auto on auttamatta liian pieni ja liian kallis omaan budjettiin. Kuitenkin se tuntui heti sellaiselta laadukkaalta ja tyylikkäältä autolta, jolla voisin kuvitella ajavani heti, kun lapset ovat lähteneet kodista tai jos rahallinen tilanne antaa myöden kahdelle autolle.

Samalla ihastuin myös VAG-konsernin uusiin turbokoneisiin ja sellaisen voisin ottaa vaikka heti nykyiseen autoonikin. Se pieni lisä väännössä alhaisilla kierroksilla yhdessä taloudellisen ja pienen koneen kanssa ovat aika voittamaton yhdistelmä. Omissa vähäisissä ajoissa dieselmoottorit eivät ole vaihtoehtoja nykyisellä verotusmallilla ja muutenkin pidän bensamoottoreiden pidemmästä vääntöalueesta.

Valkoinen on taas in.

Valkoinen väri taitaa myös olla taas nousevassa trendissä ja tähän Passat CC autoon se sopiikin mielestäni parhaiten kaikista värivaihtoehdoista. Tämä väri ei ole edes metalliväri, joten se ei edes tuo lisähintaa, tähän muuten vähän tyyriimpään autoon. Vaikea oikein sanoa mitä olisin jäänyt kaipaamaan koeajossa. Aluksi tehoja ei tuntunut olevan tarpeeksi, mutta nopeusmittaria vilkaistessani, huomasin että se olikin vain auton hiljaisuudesta johtuva harha. Ulkonäköä ajatellen voisi moottori ehkä sittenkin olla 200 hevosvoiman 2.0 TSI ja mieluiten DSG-vaihteilla sitten kun sellainen vaihtoehto joskus tulee. Vakiovarusteet ovat kattavat ja niihin lisäisin tämän koeajon perusteella ainoastaan paremmat stereot, koska olen sen verran hifistelijä myös autostereoissa. Alusta oli myös löysempi kuin olen tottunut, mutta sekin miinuspuoli tuli takaisin sitten ajon mukavuudessa. Nähtävästi iän lisääntymisen myötä myös auton jousituskin pehmenee.

Kiitokset Volkswagen Center Vantaalle koeajosta!

Linkit

• Volkswagen Passat CC – volkswagen.fi

Tesla Motors on aloittanut ensimmäisen urheilusähköauton tuotannon. Tyylikkään näköinen Roadster on täysiverinen sähköauto hulppealla teholla varustettuna. 248 hevosvoimainen sähkömoottori kiihdyttää tämän kaksipaikkaisen 0-100 km/h nopeimmillaan alle neljän sekunnin. Ensimmäiset tuotantoautot ovat kuitenkin varustettu yksiportaisella vaihteistolla kaksiportaisen sijaan, jolloin kiihtyvyys jää 5,7 sekuntiin. Auto saavuttaa 200 km/h huippunopeuden ja toimintasäde 3,5 tuntia ladattavilla lithium-ion akuilla on 350 km.

Vuoden 2008 tuotanto on jo myyty loppuun ja Tesla Motors ottaa tällä hetkellä vastaan tilauksia 2009 malleista. Vain Amerikan markkinoilla myytävistä autoista on siis huippukysyntä ja näillä tehoilla tämä äänetön auto on todella mielenkiintoinen läpimurto sähköautojen keskuudessa. Itse käyttäisin tällaista menopeliä kaupungissa työmatkoihin ja lataisin sen akut aina täyteen firman sähkötolpassa

Linkit

• Tesla Motors Begins Production of All-electric Roadster – dailytech.com
• We have begun regular production of the Tesla Roadster – teslamotors.com
• www.teslamotors.com

Kaikenikäisten poikien messuilla tuli käytyä lauantaina ja tässä katsaus mitä messuilla oli nähtävillä. Messut järjestettiin Helsingin Katajanokalla Wanhassa Satamassa ja olivat järjestyksessään toiset Toys4Boys-messut. Messutilan käytävät olivat täytetty mukavan kattavalla valikoimalla teknisiä laitteita, jotka pääsääntöisesti kiinnostavat miehiä ja poikia ikään katsomatta. Mukana oli autoja, pelejä, hifiä, hilavitkuttimia ja ennen kaikkea Rock Band -peli pelattavana ja kokeiltavana Xbox 360 -konsolilla.

Hifi

Pioneerin plasmat esillä pimeämmässä huoneessa.

Vaikka Pioneer on ilmoittanut, että se ulkoistaa plasmapaneeliensa tuotannon kannattavuussyistä, ei nykyinen Kuro-mallisto ole poistumassa markkinoilta mihinkään. Pioneerin huoneessa oli nähtävissä referenssitasoiset plasmataulutelevisiot ja ne näyttivät edelleen loistavilta. Olisi mielenkiintoista kyllä vertailla näitä huippu plasmoja kenen tahansa muun merkin kanssa vierekkäin ja arvioida kuvaa tarkemmin eri materiaaleilla. Näin yksittäin nähtynä ei voi sanoa tarkkaan kuinka paljon parempia ne ovat verrattuna muiden valmistajien taulutelevisioihin.

Pioneerin osastolla ison taulutelevision sai myös piiloon.

Vaikka monet haluavatkin laittaa isolla rahalla hankitun taulutelevision paraatipaikalle kodin sisustuksessa, oli Pioneerin osastolla myös mukava vaihtoehto sijoitukselle. Iso taulutelevisio voidaan piilottaa lipaston sisään moottoroidulla ratkaisulla. Itse asentaisin tuollaisen moottoroidun tason sängynpäätyyn, jolloin taulutelevision saisi esille makuuhuoneessa silloin kun tarvitsee.

Logitechilla mukana Harmony One.

Pioneerin vieressä Logitech oli varannut ison messutilan arvokkaasti kahdelle huippukaukosäätimelleen – Harmony One ja Harmony 1000. Aikaisemmin olen katsonut, että Harmony One -kaukosäätimestä ovat puuttuneet värinäppäimet, jotka ovat tuiki tärkeät digiboksin tai television ohjaamisessa. Nyt kun pääsin ensimmäistä kertaa laitetta testaamaan, niin onnekseni huomasin että ne ilmestyivät LCD-näytölle, kun laitteella aikoi ohjata televisiota. Muuten muovisen näköinen kaukosäädin tuntui jämäkältä ja näppäimet laadukkailta, kuten tämän hintaisen laitteen kuuluukin tuntua.

Tämä iso laatikko soi erittäin nätisti.

Nämä mielenkiintoiset laatikot saivat huomioni, koska tästä osastosta kantautui erittäin hyvältä kuulostavaa musiikkia korviini. Ensimmäisenä piti kysyä, että mistä kaikista laatikoista ääni tuli ulos, koska äänikuva oli sen verran laaja, että en olisi uskonut sen tulevan ulos pelkästään yhdestä laatikosta. Ääni kuitenkin tuli ulos keskimmäisestä ja isoimmasta mustasta laatikosta ja messutilassa se kuulosti yllättävän hyvältä.

Metallisen ritilän takana oli useampi elementti ja saman laatikon sisällä oli kaikki tarvittava CD:n, iPod:n, radion tai ulkoisen lähteen soittamiseen. Laatikkoon ei tarvinnut kytkeä kuin virtapiuha, jonka jälkeen saatiin laadukasta ääntä ulos. Laadukkaan äänen ymmärsi paremmin, kun tarkisti laatikoiden hinnat.

Selkeät mallit, värivaihtoehdot ja hinnat helpottavat valintaa ostopäätöstä tehtäessä.

Suomen sivuja ei vielä ole julkaistu, mutta lisätietoa voi käydä lukemassa genevalab.co.uk-sivuilta.

Nykyään kaikki tekevät iPod-telakoita.

Bowers & Wilkings osastolla oli tyylikkään näköisesti esillä uusi Zeppelin-niminen soitin, johon pystyy telakoimaan iPodin. Ympärisäteilevän ilmalaivan muotoisen vahvistimen takaseinä on kiiltävää kromia josta löytyy myös kaksi refleksiputkea. Hauskan ja tyylikkään näköinen laite oli, mutta ääntä ei isossa messutilassa ja kovassa taustamelussa pystynyt tästä laitteesta arvioimaan.

Onkyo D-TK10 kaiuttimet.

Harva tietää, että AV-vahvistimistaan tunnettu Onkyo valmistaa myös kaiuttimia. Simexin osastolla oli näytillä Onkyon D-TK10 -kaiuttimet sekä muita kotiteatterilaitteita.

Onkyon vahvistin ja 2.1 -kaiutinsarja olivat esillä Simexin osastolla.

Rock Band ja PGR4

Microsoftilla oli messujen isoin osasto yhdessä EA:n ja Creativen kanssa. Paikalla oli paljon pelikoneita uusimpien pelien kanssa. Mielenkiintoisimpana kuitenkin EA:n Yhdysvalloissa jo julkaistu ja Euroopan julkaisua odotteleva Rock Band.

Rock Band oli kaikkien testattavana Xbox 360:llä.

Rock Band -peliä pääsi vapaasti kokeilemaan. Testattavana oli kaikki pelin bändipaikat; laulu, kitara, basso ja rummut. Kitarat olivat identtiset ja pelissä pääsi valitsemaan soittiko kitaralla bassoa vai kitaraa. Myös kaksi kitaraa oli mahdollista valita samaan kappaleeseen.

Rumpusoitin toimi erittäin luontevasti ja hyvin.

Itse kokeilin yhden biisin rumpuja ja kaksi bassolla. Guitar Hero -peliin verrattuna rummut ovat ehkä mielenkiintoisin lisä Rock Band pelissä. Rummuista löytyy yksi jalkapedaali ja neljä tasoa, jotka vastaavat neljää eri raitaa ruudulla. Bassorummun käyttö ilmaistiin “nuottiviivastolla” pitkällä viivalla, joten rumpuja oli mahdollista soittaa kuten oikeata settiä.

Bassoraidan soittaminen tuntui oikean basson rämpyttämiseltä ainakin Iron Maidenin Run to The Hills -biisin aikana. Tätä peliä olisi voinut jäädä pelaamaan stagelle vaikka koko päiväksi. Lauantaina päivällä soittimia pääsikin useampaan otteeseen kokeilemaan, koska paikalla ei ollut vielä niin paljoa ihmisiä.

Lauluakin kuultiin, kun paikalle saapui ammattilaulaja.

Yleisön joukosta ei kukaan uskaltanut ottaa mikrofonia ja kokeilla lauluosuutta Rock Bandissä. Laulua kuulinkin vasta kun paikalle saapui Ville Pusa, joka veti lauluosuudet biiseistä kiitettävästi. Kyllä tämän pelin kanssa voisi lauluakin alkaa harjoittelemaan, vaikka se ei muuten luonnistuisikaan.

Rock Band -peli oli juuri niin loistava kuin voi odottaa. Se tuo juuri ne puuttuvat elementit, jotka puuttuvat Guitar Hero -pelistä ja toimii erittäin hyvin bänditreeninä neljälle virtuaalisoittajalle. Vaikka peli on jo julkaistu valtameren takana, ei Euroopan julkaisu ole vielä tiedossa. Kuulemma kaikki valmiiksi kerkiävät paketit menevät kaupaksi ja sitä en ihmettele yhtään. Toivottavasti saisivat lisättyä tuotantoa ja tuotua muutaman kappaleen myös Euroopan markkinoille tästä loistavasta pelistä.

PGR4-peliä pääsi testaamaan kaksinpelinä.

Toinen erityisen mukava pelipiste Microsoftin tiloissa oli PGR4-pelin kaksinpelipaikka, jossa peliä pääsi testaamaan kunnon kuppi-istuimesta Microsoftin omalla Xbox 360 Wireless Racing Wheel -ratilla. Pelissä pääsi myös haastamaan peliammattilaisen Erno “FinPro” Kurosen ja voittaja sai PGR4-pelin itselleen. Itse kokeilin myös haastetta mutta ensi tuntuma kyseiseen peliin ja rattiin ei jättänyt sanalle sijaa lopputuloksissa. Kahden lyhyen kierroksen jälkeen en edes nähnyt edellä ajavaa Ernoa, kun tulin maaliin. Onneksi sain kuitenkin revanssin Sensible World Of Soccerissa, jossa voitin 1-0 rankkarista tehdyllä maalilla. Vuosien Amiga-harjoittelu SWOS:n kanssa ei siis ole ollut turhaa

Autot

Pieni messutila ei antanut samanlaisia mittapuita kuin Helsinki Motor Show tai American Car Show messukeskuksessa. Paikalle tuodut muutamat mallit olivat mielestäni kuitenkin selkeämmin ja paremmin esillä, kun automalleja oli pienempi määrä.

Tätä komistusta pääsi ihastelemaan mukavan läheltä.

Audilla oli esillä mielenkiintoisimpina malleina R8 ja uusi A4 farmarimallisena eli Avantina. Viime vuoden Helsinki Motor Show:ssa ensimmäistä kertaa mukana ollut Audi R8 ei tällä kertaa ollut aitauksen takana vaan koko komeutta pääsi ihastelemaan kosketusetäisyydeltä. Kyllä Audi R8 on sitten kaunis auto. Alla isommat kuvat Audin R8 ja A4 Avant -malleista, jotta pääsette tarkemmin näiden autojen muotoiluun tutustumaan.

Alla vielä muutama satunnaiskuva erilaisista kulkupeleistä, joita messuilla näki. Minin kaappariovet Clubman-mallissa olivat veikeät ja takapenkilläkin tila oli kasvanut sen verran, että sinne mahtuisi jopa istumaan. Kolmipyöräinen moottoripyörä ja Ferrari-merkkinen polkupyörä tekivät myös vaikutuksen.

Muut

Pulju.net oli kattavasti esillä omien tuotteidensa osalta ja kaikkia hilavitkuttimia pääsi testailemaan paikanpäällä. Mukana tuodut maskotit olivat myös erittäin vaikuttavan näköisiä ja luulin ensin niitä nukeiksi, kun vain seisoivat paikoillaan messuosastolla. Levitaatio auto oli toteutettu magneettien avulla ja se olisi erittäin hieno koriste omalle työpöydälle, jos joutuisi edustamaan paljon ja pitämään palavereita. Suosittelen myös firmojen vastaanottotiskille tuollaista koristetta, niin ei käy odottavien vieraiden aika pitkäksi.

Roboimuri teki myös kurinalaisesti työtä Robokeskuksen osastolla. Kevyimmät roskat kyllä näyttivät lentelevän vain kauemmaksi imurista, mutta kyllä imurirobotti haravoi oman alueensa nopeasti läpi. Macin osastolla näytti olevan koko ajan väkeä ruuhkaksi asti.

Näillä poikien messuilla vietti kyllä yhden päivän mukavasti kierrellen ja pelejä pelaillen. Onneksi lauantaina päivällä ei ollut paljoa väkeä ja pääsin hyvin kokeilemaan Rock Band -peliä. Toivotaan, että messut tulevat taas ensi vuonna, koska kyllä tällaisten miehisten harrastusten parissa voi aina yhden viikonlopun päivän viettää.

Alla video, jossa pikaiset otokset robotti-imurista ja pulju.netin levitaatioautosta. Loppuosassa Ville Pusa orkestereineen revittelee Rock Band -pelin tahdissa Foo Fightersia ja Iron Maidenia.

Tänään vasta tajusin, että tulevana viikonloppuna on tulossa Toys4Boys-messut Wanhassa Satamassa. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyssä messussa vieraili kahden päivän aikana yli 8000 kävijää.

Ehkä mielenkiintoisin esittely messuilla tulee olemaan Rock Band -pelin lanseeraus Xbox 360:lle, jolla pääsee haastamaan sellaisia julkkiksia kuin Aki Linnanahde, Ville Pusa, Heikki Paasonen, Lauri Nurkse, Tuomas Wäinölä ja Lauri Porra.

Xbox:lla pääsee myös kokeilemaan seuraavia pelejä: Army Of Two, Burnout Paradise, Lost Odyssey, Halo 3, Mass Effect ja Project Gotham Racing 4. Paikanpäällä voit myös haastaa Suomen ensimmäisen(?) peliammattilaisen Erno “FinPro” Kurosen, joka tienaa elantonsa tällä hetkellä pelaamalla ajopelejä Berlin Allianz -tiimissä.

Muuten odotan messuilta hyvää osanottoa myös kotiteattereista ja muusta viihde-elektroniikasta. Messujen edustajalista onkin ihan kohtuullinen ja mukana myös esimerkiksi uusi Audi A4 Avant.

Viime vuoden messuista voit lukea Killin vanhasta blogista, josta löytyy myös kuvia ja alla vielä mukava video Ykkösiä ja Nollia blogin ylläpitäjältä OP Komoselta.

Nyt voit lukea tekniikanihmelapsi.com:n raportin vuoden 2008 messuista.

Linkit

• Toys4Boys – viralliset sivut
• Creative, EA ja Xbox 360 yhteisosastolla Toys4Boys-tapahtumassa – suomi.ea.com
• Rokkaa julkkikset kumoon Toys4Boys-messuilla – plaza.fi/edome
• Microsoft ja EA esittelevät tarjontaansa Toys4Boys-messuilla – konsolifin.net
• linkit viime vuoden messuilta…
• Toys4boys-messut – blogit.tietokone.fi
• Toys4Boys takana – killi-finland.spaces.live.com

Top Gearin kautta tulee kyllä hyvin tutuksi nopeat superautot ja nyt on taas löytynyt sarjassa uusi nopein auto koskaan. Ascari A10 on lyönyt Koenigsegg CCX:n, jossa oli Top Gearin pyytämä takaspoileri, ajan kolmella kymmenyksellä ja on siten kaikkein nopein auto, joka ohjelmassa on koskaan ollut.

Brittiläisestä Ascari A10:stä löytyy vanhan BMW M5:n moottori, josta on puristettu 625 hevosvoimaa ja 0-100 km/h taittuu 2,8 sekunnissa! Aikaisemmin Caparo T1 oli tehnyt paremman kierroksen Top Gearin radalla, mutta se hylättiin koska auto ei selviäisi normaaliliikenteessä hidastetöyssyistä. Ascarissa sen sijaan on hydrauliset jouset, joten hidastetöyssytkin onnistuvat tältä raketilta. Myös Ultima GTR on lyönyt Koenigseggin sekä Ascarin ajan kyseisellä radalla, mutta ohjelman tuottajat eivät ole ottaneet autoa vielä mukaan ohjelmaan, joten kierrosaika ei ole virallisesti Top Gearissa televisioitu.

Toivottavasti Top Gearin videopätkä säilyy YouTubessa edes jonkun aikaa.

Linkit

• Top Gear: Ascari A10 Sets New Lap Record (Video) – techeblog.com
• A10 of the best – topgear.com
• Ascari A10 – fi.wikipedia.org

Naapurimaamme autoteollisuusihme Koenigsegg on saanut uuden version CCXR autostaan julkisuuteen, joka tuottaa etanolipolttoaineella kiitettävät 1018 hevosvoimaa! Yritys on julkistanut lehdistötiedotteen ja ensimmäiset kuvat tästä uudesta menopelistä. Auto kulkee Ruotsissa jakelussa olevalla E85 polttoaineella, josta 85% on etanolia ja loput 15% bensiiniä.

Uudesta CCXR autosta lähtee enemmän tehoja kuin Bugatti Veyronista (1001 hp) ja nollasta-sataan taittuu 3,2 sekunnissa. Koenigseggin pitäisi Veyronin tapaan mennä yli 400 km/h ja saa nähdä ottavatko Top Gearin kaverit tämän uutukaisen testiin. Aikaisemmalla CCX autollahan ajettiin uusi Top Gearin rataennätys, kun siihen ensin heidän ehdotuksestaan laitettiin spoileri taakse pitämään perän maassa.

James May ajoi taas Bugattilla 407 km/h Volkswagenin testiradalla, mutta ratakierrosta he eivät Veyronilla saaneet tehdä. Varmaankin sen takia, että Veyron on tehty vain menemään lujaa suoraan ja mutkanopeudet jäisivät liian kauaksi muista superautoista.

Uutta CCXR Special Edition mallia tehdään vain kuusi kappaletta, joten kaikkien joilla on ylimääräiset 1,5 miljoonaa euroa autoon sijoittettavana, kannattaa pitää kiirettä. Auto tulee kuitenkin mukavalla viiden vuoden takuupalvelulla, joka ehkä vähän helpottaa ostopäätöstä.

Linkit

• Koenigsegg CCXR Special Edition – leftlanenews.com (loistava nimi domainilla!)
• Koenigsegg ja Bugatti kisaavat tehovaltikasta – tekniikkajatalous.fi
• koenigsegg.com

Nopea linkki mielenkiintoiseen uutiseen jonka näin ensimmäisenä hilavitkuttimessa tänään. Kyseessä on Shelby Supercars tehtaan uusi Ultimate Aero TT, jolla tehtiin tuotantoautojen uusi nopeusennätys 412 km/h. 0-100 km/h taittuu 2,78 sekunnissa. Nämä viralliset nopeusennätykset ovat laskettu saman radan kahden erisuuntaisen ajon huippunopeuksien keskiarvosta. Edellinen ennätys oli Ruotsalaisvalmisteisella Koenigsegg CCR autolla 389 km/h.

Yksi nopea auto on myös Bugatti Veyron 16.4, jolla Top Gearissa on ajettu mukavasti nopeudella 407 km/h.

Linkit

• Shelby Supercars Ultimate Aero TT
• Koenigsegg CCR
• Bugatti Veyron 16.4

Onnellisena Mazdan omistajana sain viime viikolla postia, että voisin koeajaa ennakkoon uuden urheilullisen Mazda CX-7 citymaasturin. En ole koskaan ymmärtänyt ideaa korkeista citymaastureista isoine kulutuksineen ja rengasprofiileineen, varsinkaan kaupungissa ajettuna. CX-7:ssa kuitenkin kiinnosti ulkomuodon lisäksi se, että siihen on tällä hetkellä saatavissa vain 2.3 litrainen turbomoottori, joka löytyy myös Mazda 3 ja 6 MPS malleista.

Ensin taustat. En ole ajanut kovinkaan montaa autoa elämässäni ja ajokortinkin ajoin vasta 20:n ikävuoden paremmalla puolella. Kyseinen Mazda oli hevosvoimissa tehokkain auto jota olen kyydittänyt tähän asti ja myös kallein jota olen koskaan itse ajanut. Näistä lähtökohdista odotukset olivat korkealla laadun, tehon ja ajettavuuden suhteen. Koeajosta voinkin vain sanoa muutamia pointteja, jotka tulivat minulle parhaiten esille tästä autosta. Paremmat testit ja hienommat automaailman adjektiivit jätän suosiolla alan ammattilaisille.

Koska CX-7 on jonkinlainen maasturi, niin siinä istutaan korkealla, vaikka kuinka vääntäisi istuimen korkeussääntöä ala-asentoon, toimenpide jonka taidan tehdä jokaiseen autoon istuessani. Korkea istumakorkeus muuhun liikenteeseen nähden tuo kyllä mukavasti lisää näkyvyyttä ja isot sivupeilit täydentävät entisestään tätä tunnetta. Näkyvyyttä haittasi vain ajoittain tuulilasissa näkyneet heijastukset kojelaudan hopeisista listoista. Hyvästä näkyvyydestä huolimatta en ole koskaan ollut kotonani korkealla istuttaessa, varsinkin jos autolla on tarkoitus olla urheilullinen. Auton käyttäytyminen mutkissa ei vain ole minusta kovinkaan urheilullinen ja joka kerta kunnolla mutkaan tultaessa tuntuu siltä että auto voisi kaatua. Samaa tunnetta minulla ei ole koskaan ollut farmari, sedan ja hatchback korimallisissa autoissa.

Vaihteistona toimii kuusivaihteinen manuaali, josta kuutosvaihde on ylivaihde, eikä tosiaan tarkoitettu mihinkään muuhun kuin tasaiseen menoon moottoritiellä. Vaihteisto ei mielestäni ollut mitenkään helpoimmasta päästä käyttää, koska vaihtaminen vaati jonkun verran voimaa ja nopeasti vaihtaminen ei vain onnistunut. Myös vaihdekeppi oli liian korkealla suhteessa keskikyynärnojaan, jossa olen tottunut lepuuttamaan kättäni ajon aikana. Voi olla että vaihteisto on vielä uuden karhea tai käyttäjässä on suurin vika, mutta omassa Mazda 6 GT:ssä olevassa kuusilovisessa manuaalissa vaihtaminen onnistuu huomattavasti nopeammin ja “urheilullisemmin”.

Auto on korkea ja vaihteiston käyttäminen ei mielestäni ole mukavimmasta päästä, mutta se mikä tässä autossa saa mielihyvän nousemaan korviin asti, on moottori. Omassa koeajoskaalassani korkeimman hevosvoiman omaava voimanpesä pistää väkisinkin Suomen tieliikennelait koetukselle. Juuri kun on vasta päässyt nauttimaan sopivista kierrosluvuista kakkosvaihteella, tulee melkein kaikkien paitsi moottoriteiden nopeusrajoitukset vastaan. Vauhdin hurmassa nopeusmittari ei myöskään auta nopeuden pitämisessä laillisella puolella. Tyylikkäässä nopeusmittaristossa kello yhdeksän kohdalla matkanopeus on jo heilahtanut 100 kilometrin tuntinopeuteen. On todellakin työlästä pitää nopeus normaaleissa rajoissa, kun on tottunut perheauton nopeusmittarin asteikkoon. Muutenkin auton matkamukavuus on sitä luokkaa että 60 km/h vauhti tuntuu jossain tapauksissa 30 km/h ajelulta. Moottorissa on kuitenkin aika pienellä alueella maksimivääntö, joten vaihteistoa täytyy aika rivakasti veivata, jos haluaa menon pysyvän urheilullisena. Manuaalivaihteiston hiukan löysällä keskituntumalla ja voimaa vaativalla vaihteen silmään saamisella, urheilullinen ajotapa ei ole tälle autolle ominaisinta.

Aluksi tuntui että auton rengasäänet ovat todella kovat ja ärsyttävät, mutta tarkemmin mietittynä se saattoikin johtua siitä, että moottorin mölinät eivät paljoa kuulu ohjaamon puolelle. Moottoritielläkin 100 km/h nopeuksissa ei meinaa huomata ajaako nelosella vai kutosella moottorin äänestä päätellen. Rengasmelu on kuitenkin leveistä 235/60R18 renkaista johtuen huomiota herättävän kumisevaa.

Ohjaamossa on kyllä tilaa sivusuunnassa ja tavaratilaakin näyttää olevan mukavasti tämän tyyppiselle autolle. Kuljettajan ympärillä ei kuitenkaan ole mielestäni tarpeeksi lokeroita. Ainoa säilytystila ovessa olevan lokeron ja hansikaslokeron lisäksi löytyy keskikyynärnojasta. Itse en löytänyt esimerkiksi sopivaa paikka aurinkolaseille tai edes parkkirahalle.

Koeajetussa autossa oli Elegance varustelu ja sen tuoma perus neljän kaiuttimen äänentoistolaitteisto mp3 toistolla. Tätä settiä kuunnellessani olen taas astetta tyytyväisempi oman autoni astetta parempaan Bosen sarjaan yhdeksällä kaiuttimella ja subwooferilla, joka tulee myös CX-7 Touring varustelussa vakiona. Soinnista puuttuu kirkkaus ja ei Bosen pieni subwoofer takakontissa vararenkaan päällä ainakaan ääntä pahenna, vaikka ei suuria äänenpaineita annakaan.

Citymaasturit eivät edelleenkään ole oma kiinnostuksen kohteeni, vaikka niissä olisikin hieno ja tehokas turbomoottori sekä urheilulliseen ajoon viritetty alusta. Asia voisi olla toinen, jos omassa ajossani olisi edes rahtusen hiekkatietä tai raskaita kuormia vedettävänä. Niille jotka näillä kyseisen luokan autoilla jostain käsittämättömästä syystä haluavat ajaa, suosittelen lämpimästi kyseisen yksilön testaamista. Jotain tämän citymaasturin suosiosta kertoo jo se, että ennen kuin yksikään malli oli edes saapunut Suomeen, näitä autoja oli jo tilattu 30 kappaletta – pelkästään nettitietojen peruteella! Itse pysyn kaukana näistä korkeista vaappujista ja suuntaan katseeni mielummin Mazda 6 MPS ja Honda Civic Type R menopeleihin, jos haluan urheilullista kyytiä ja ajettavuutta autolta.

Linkit

• www.mazda.fi CX-7
• www.newmazdacx-7.com
• www.iltasanomat.fi – Lintu ja kala
• www.iltalehti.fi – Pulska sporttimaasturi