Fallout 3 – The maailmanloppu

Fallout 3 julkaistiin muutamisen viikkoa sitten ja tämän jälkeen on peliä tullut pelattua enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Pahimmillaan peli on kyllä erittäin addiktiivinen ja tuttua “vielä hetken aikaa” -pelaamisefektiä on havaittavissa. Alkuperäiset Fallout ja Fallout 2 julkaistiin jo kymmenisen vuotta sitten ja tuolloin pelit mullistivat roolipeligenreä PC:llä.

Fallout maailman lämmittelyn Fallout Tacticsin ja Brotherhood of Steelin jälkeen onkin uutta jatko-osaa roolipelin muodossa odotettu ja spekuloitu jo tovi. Alkuperäinen julkaisija Interplay ehti mennä konkurssiin samaan aikaan kun heillä ilmeisesti oli kolmas osa jo työn alla. Interplayn kaatumisen aikoihin tämän tekeleen alkukantainen alpha-versio annettiin yleiseen jakoon ja pelailuun. Pelattavaa alphassa ei ollut paljoa, mutta alkuperäisten pelien tunnelma oli käsinkosketeltavaa.

Kumppanin kanssa selviää hieman tiukemmistakin tilanteista. 

Aikaa kului jonkun aikaa ja Fallout lisenssi löysi tiensä Elder Scrolls sarjoista tutulle Bethesdalle, eikä kulunut kauaa kun Bethesda ilmoitti tekevänsä Fallout 3:n omalla The Elder Scrolls: Oblivion peliin tehdyllä moottorilla. Fallout 3 on ollut kehityksessä noin nelisen vuotta ja alkuperäisen tuotantoilmoituksen jälkeen onkin spekuloitu kuinka paljon Fallout 3 sisältää alkuperäisten pelien tunnelmaa, vai onko peli vain uusi Oblivion futuristisin asein. Itselläni ei loppujenlopuksi ollut kauheasti odotuksia Fallout 3 suhteen ja nyt peli on jopa päässyt yllättämään. Odotukset ehtivät karista vuoden mittaan julkaistujen videoiden perusteella. Itseasiassa koko pelin julkaisupäivä pääsi vähän yllättämään ja vain parisen viikkoa ennen julkaisua tajusin, että nythän se on jo ovella. Itsellä kuitenkin oli jo aiemmin ollut ennakkovaraus pelistä lähinnä vain alkuperäisten pelien takia ja pitihän tämä sitten ostaa ja kokeilla heti alkuun.

Parin ensimmäisen illan tiiviin pelaamisen jälkeen tunnelma oli lähinnä hämmästynyt. Tämä pelihän on loistava. Alkuperäisten pelien maailman on osattu siirtää erittäin hyvin kolmanteen uloittuvuuteen ja tuttujen vihollisien hyppiessä silmille tunnisti pelin välittömästi Falloutiksi. Pelissä on kyllä aika paljon Oblivioninkin jäänteitä, tosin en itse jaksanut Oblivionia paljoa pelata tylsistymisen ja geneerisen fantasiamaailman takia. Fallout 3:n suhteen Oblivionin tylsistymisefektiä ei tunnu olevan, todennäköisesti mielenkiintoisemman maailman ja henkilöhahmojen takia.

Plasmatessa roiskuu. 

Pelissä seurataan ydinsuojassa kasvaneen nuorukaisen ensiaskeleita ydinsodan jälkeisessä maailmassa. Varsinainen pääjuoni on mielestäni varsin hyvä ja tarjoaa matkalla yllätyksiä. Pääjuoni itsenään kestää noin 10-20 tuntia, riippuen omasta etenemisnopeudesta. Pääjuonen ulkopuolella sitten riittääkin paljon mielenkiintoista tekemistä, niin pieniä tehtäviä, tutkimista kuin isompia sivujuoniakin, jotka etenevät pääjuonen varrella.

Pelin ehkäpä yksi vahvimmista puolista on juurikin tutkiminen ja uusien paikkojen löytäminen. Washington DC:n raunioissa seikkailu on erittäin tunnelmallista ja seikkaillessa tulee vastaan kokoajan täysin satunnaisesti mielenkiintosia loukkoja ja kauppoja, joita on aivan pakko mennä tutkimaan. Vaikkakin paikoin alueet ovat hyvin rajoittuneita eksyminen on erittäin helppoa. Peliä helpottamaan on kylläkin järjestetty Oblivionin tyylinen kompassi, joka ainakin periaatteessa näyttää tehtävän seuraavan kohteen, reitti kohteeseen onkin sitten jo vaikeampi löytää. Yleensä kompassi osoittaa vain likimain oikeaan suuntaan muutaman kilometrin päässä, tämän jälkeen onkin sitten itse löydettävä oikea reitti kohteeseen. Pitkällä matkalla reittejä on yleensä valittavana useita, mutta jotkut kohteet ovat määränpäässään varsinaisen sokkelon perässä, jolloin kompassin voi heittää mäkeen. Pelin luolastot tuovat monella tavalla mieleen STALKER-peleistä tuttuja laboratorioita, tosin mielestäni hirviöt eivät yllä aivan STALKER:n tasolle jännittävyydessä.

Fallout 3:n tehtävät on yleensä mahdollista ratkaista monella eri tavalla alkuperäisten pelien tapaan. Itse olen oikeastaan tähän asti pelannut jonkinlaista pahaa pyssysankaria, joka vähät välittää sivullisista ja elää lähinnä omien tarpeiden ja mielenkiintojen mukaan. Tehtävien ratkaisut voivat välillä aiheuttaa suuriakin muutoksia siihen miten peli kulkee eteenpäin. Hyviksen ja pahiksen tiet ovat varsin erilaisia ja ihmiset myös suhtautuvat sinuun hieman sen mukaan minkälaista mainetta olet itsellesi kerännyt. Pahiksena kaikenmaailman orjuuttajat tulevat taputtamaan olkaan ja tarjoamaan avustuksia, kun taas vähemmän epämääräiset tyypit eivät tykkää sinusta niinkään paljoa. Välillä tosin tuntuu vähän siltä, että vaikka olet kuinka paha niin siltikään pelin varsinaiset hyvät hahmot eivät karta sinua täysin totaalisesti tai sitten en ole vaan jäänyt vielä kiinni mistään pahan teosta vaikka mainetta pahuuden puolella onkin. Pelin dialogi on mielestäni hyvin onnistunutta ja jokainen keskustelu on ääninäyttelijän nauhoittama, tosin ääninäyttelijät oisivat voineet vaivautua edes muuttamaan omaa ääntänsä hieman enemmän, tai sitten puhetta vain on niin paljon. Osa ääninäyttelijöistä on vielä kaikenlisäksi kierrätetty Oblivionista, joten tämä osa-alue voi muodostua erittäin ärsyttäväksi.

Itse paholainen. 

Pelin hahmonluonti toimii alkuperäisistä peleistä tutulla SPECIAL-järjestelmällä (Strength, Perception, Endurance, Charisma, Intelligence, Agility ja Luck). Hahmon kykypisteet vaikuttavat siihen miten hahmosi suoriutuu kykypisteisiin kytköksissä olevista suoritteista. Esimerkiksi Strength mahdollistaa suuremman vahingon lähitaistelussa sekä vaikuttaa mukana raahattavan rojun määrään. Kykypisteet eivät kuitenkaan masennuttavasti vaikuta hahmoon aivan niin paljon kuin alkuperäisissä peleissä, tai pikemminkin kykypisteiden määrän suhteen ei ole niin suurta valinnanvaraa kuin aiemmin. Esimerkiksi Intelligenceä ei pysty pistämään alle 5. Alkuperäisissä peleissä hahmo, jolla oli Intelligence minimissä, ei pystynyt puhumaan. Ainakaan mitenkään järkevästi. Kykypisteiden lisäksi pelaaja voi tason noustuaan valita Perkkejä. Perkit antavat lisäkykyjä, kuten suuremman tavaramäärän kantamisen tai tarkemman tähtäämisen. Pelissä on mukana paljon alkuperäisistä peleistä tuttuja perkkejä, kuten bloodymess, lisäksi mukana on myös joitain uusia perkkejä. Kykypisteiden ja perkkien lisäksi pelihahmolla on eri taitoja joihin hän voi keskittyä, kuten esineiden korjaaminen, tietokoneiden hakkerointi tai energia-aseiden käyttäminen. Hahmon luonti tapahtuu hieman Oblivionin-tyyliin pelin aloituksen aikana.

Itse pelin pelaaminen on aikalailla toimintapainoitteisempaa kuin alkuperäisten pelien pelaaminen. En ole itse aivan varma, mutta en usko pelin läpäisemisen ilman tappamista olevan mahdollista tai ainakin se on erittäin vaikeaa. Esimerkiksi Fallout 2 oli mahdollista pelata läpi tappamatta ketään, kieroilun ja puhumisen avulla. Pelissä on siis toimintaa enemmän kuin aikaisemmissa osissa, mutta onneksi se toiminta onkin sitten tehty erittäin hyvin. Toiminta on normaalisti FPS-maista, mutta pelihahmo kerää kokoajan niin sanottuja Action Points -pisteitä. AP:n karttuessa pelaaja voi käynnistää VATS-systeemin, jolloin peliaika pysähtyy ja pelaaja voi tähdätä vastustajan eri ruumiinosiin. VATS:ssa pystyy ampumaan useamman ammunnan samaan aikaan riippuen siitä kuinka paljon aseella ampuminen syö AP-pisteitä ja kuinka paljon pelaajalla on AP-pisteitä käytössään. Hyväksyttyään kohteet peli jatkuu eräänlaisessa “Bullet Time” -moodissa hidastettuna ja peli suorittaa pelaajan valitsemat ammunnat. Hidastuksen aikana myös viholliset suorittavat toimintonsa, ja nopeat vastukset pystyvät hutkimaan pelihahmoa useammankin kerran ammuntojen välillä. VATS voi alkuun tuntua aika oudolta, mutta mielestäni se mallintaa erittäin hyvin alkuperäisistä peleistä tuttua vuoropohjaisuutta. Itse tykkään käyttää VATS:a pumppuhaulikon kanssa. Odottelen vastuksen tulevan lähelle ja kun silmämunat näkyy pistetään VATS päälle ja pistetään muutama haulikon ammunta vastapalloon vastustajaa päähän. Peliä on tarkoitettu pelata FPS-peleistä tyyliin pelihahmon silmistä, mutta peliä on myös mahdollista pelata kolmannestakin persoonasta, tosin mielestäni tässä ei ole mitään järkeä.

Pari valittua kutia päähän ja karkuun. 

Yksi pelin vahvuuksista, ja samalla ehkä heikkouksista, liittyy sen varustejärjestelmään. Varusteita nimittäin riittää todella paljon ja niitä pystyy tekemään itse lisää. Tämä tosin luo vähän ongelmia sen suhteen, että kokoajan tulee rojua vastaan eikä aina tiedä tarviiko sitä mihinkään. Loppujenlopuksi tärkeitä varusteita tosin oppii säästämään talteen. Toinen varustejärjestelmän mukavuus on tavaroiden korjaaminen, tosin mielestäni tavarat rikkoutuvat hieman turhankin nopeasti ja kokoajan joutuu kantamaan mukanaan ylimääräsiä aseita joista saisi varaosia. Tästä samasta asiasta johtuen Repair-taito on ehkäpä pakollinen pelin läpäisemiseksi menestyksellä. En ole saanut Repairia vielä täyteen, joten en ole varma pystyykö pelissä jossain vaiheessa korjaamaan esineitä ilman varaosia ylimääräisistä aseista.

Metsästyskivääri saa lisää tehoa ja kestoa romun varaosista.

Kaikenkaikkiaan Fallout 3 on erittäin addiktiivinen, tunnelmallinen ja hyvä peli. Mielestäni Fallout 3 ei kuitenkaan yllä kaikilla osa-alueilla aivan alkuperäisten klassikoiden tasolle. Alkuperäiset pelit ovat kuitenkin jo jäämässä hieman vanhaksi nykyisten pelien joukossa. Fallout 3 on kuin pieni henkäisy jotain vanhaa, hyvää aikaa. Itse en ainakaan ole saanut ihan näin kovia kiksejä pelistä pitkään aikaan, noh ehkä Mass Effect painii samassa sarjassa.

Saatavilla PC, PS3 ja Xbox 360.

Linkit

• Behesda Fallout 3 – fallout.bethesda.com
• Fallout 3 PC arvioita – gamerankings.com
• Fallout sarja – fi.wikipedia.org