Xbox 360: Too Human arvostelu

Viime viikot ovat menneet mukavasti pelaillessa Xbox 360:n uutta Too Human toiminta- ja roolipelin yhdistelmää. Too Human on Silicon Knights -studion kehittämä peli, jonka Microsoft Game Studios on julkaissut viime kuussa. Nyt kun kerrankin sain pelattua pelin jopa läpi asti, niin tässä kohtaa on hyvä kirjoittaa omia kokemuksia tästä mäiskintä pelistä, joka yhdistelee skandinaavisia jumaltarinoita kyberneettiseen maailmaan.

Pelissä ohjataan Baldur-nimistä kyberneettistä jumalaa, joka mätkii ja ampuu minkä kerkiää. Tarina on mukava sekoitus viikinkiaikojen valhalla tarinoita yhdistettynä kyberneettisiin robotteihin, joita Baldurin eteen työnnetään kiusaksi asti. Pelissä on sekoitettu tai ainakin yritetty sekoittaa toimintapeliä ja roolipelillisiä ominaisuuksia saman kuoren sisään.

Perus pelaaminen tapahtuu kolmannesta perspektiivistä eli kamera heiluu sankarin takaviistossa. Baldurilta löytyy lähitaistelua varten miekkoja, nuijia ja erinäisiä keihäitä. Toinen käytettävissä oleva vihollisten murskaaja on ampuma-ase, josta löytyy kaksoispistoolit, kivääreitä, plasma-aseita ja laser-kivääreitä. Aseissa on myös toinen toiminto, jolloin sieltä lentää joko kranaatteja tai ohjuksia. Kaksoiskäsiaseita voi käyttää yksitellen molemmista liipasin napeista, mutta ne ovat aika tehottomia.

Lähitaistelussa on mukavampia nopeita miekkoja ja massivisia, hitaita mutta tehokkaita vasaroita. Vihollisarmeijan keskellä voi tehdä erilaisia kompoja liikuttelemalla oikeanpuoleista analogitattia aina uutta vihollista päin. Kompoista saa ladattua lisäenergiaa, jolla voi pamauttaa lähellä olevat viholliset hetkeksi maahan isommalla taikavoimalla.

Pelin alussa täytyy valita hahmoluokka viidestä valinnasta. Eri hahmoluokat eroavat juuri taistelumuodossa eli löytyy hyviä ampujia sekä hyviä lähitaistelijoita. Hahmoluokissa on mukavasti eroavaisuuksia. Ensin pelasin pelin läpi kommandolla, joka on hyvä ampuma-aseiden käytössä. Se hahmoluokka oli kuitenkin aika tylsä, koska hauskinta on ollut pelata hyvällä lähitaistelijalla. Isot viholliset saavat kommandon kaatumaan, kun pamauttavat valtaisilla vasaroillaan lattiaan, mutta esimerkiksi puolustaja-hahmoluokka ei kaadu samoissa tilanteissa, vaan pysyy pystyssä. Tämä helpottaa tällä hahmolla isompien pääjehujen ampumista, kun koko aikaa ei tarvitse olla väistelemässä vasaraniskuja.

Koska Baldur on jumalhahmo, hän ei luonnollisesti kuole pelissä lopullisesti. Energiamittarin saavuttaessa nollan, tulee enkeli taivaasta ja palauttaa hänet viimeiseen palautuspisteeseen. Peli jatkuu kuoleman jälkeen samasta kohdasta, joten viholliset eivät lisäänny kuoleman jälkeen. Ammukset eivät myöskään tältä kyberjumalalta lopu kesken, vaikka lippaita täytyykin vaihtaa aika tiuhaan. Nämä kaksi loppumatonta asiaa tekevät pelaamisesta kuitenkin aika päämäärätöntä, kun tietää että jokaisesta kohtauksesta selviää ikuisilla elämillä. Isommissa taisteluissa tuleekin kuoltua sitten ihan urakalla ja jokaisen kuoleman yhteydessä tulee pakkosyöttönä aina sama 30 sekunnin animaatio raivostuttavalta kuulostavan musiikin kera. Tämän kuolema-animaation välttäminen onkin ainoa syy miksi pelissä yrittää pysyä mahdollisimman pitkään hengissä.

Isojen ja mahtavasti totetutettujen kenttien läpijuoksussa tulee kerättyä erilaista roolipelimäistä tavaraa enemmän kuin laki sallii. Kenttien välissä pääsee vielä kaupunkiin täydentämään tavaravarastojaan esimerkiksi asekaupassa. Aseita ja suojia pääsee melkein heti alkuvaiheessa vaihtamaan hahmolle ja paremmat varusteet ja aseet helpottavat vähän jatkuvalla syötöllä eteen marssivien koneiden tuhoamista.

Isoimmissa taisteluissa tuntuu, että mikään tavara tai taistelustartegia ei pelasta jatkuvalta kuolemiselta. Pahimmat bossit tuntuvat kestävän ikuisuuksiin asti ampumista ja lähikontaktiin ei aina pääse, kun ne teleporttaavat itsensä karkuun. Isoimmissa taisteluissa tosiaan on tekemistä ja vihulaisia voi pyöriä jaloissa useampi kymmenen kerralla. Näissä valitettavasti tulevatkin sitten Xbox 360:n rajat tai koodaajien osaamattomuus vastaan, kun varsinkin heijastavilla seinäpinnoilla peli nykii aika pahasti. Näyttävät taistelujen efektit syövät yksinkertaisesti liikaa tehoja, kun vihollismäärät kasvavat pelin loppupuolella.

Kenttä designin lisäksi pelissä on mielestäni hyvä äänimaailma tai paremminkin ääniefektit. Subwoofer oli jatkuvasti työn alla alimpien taajuuksien kanssa ja pelin ääniefektit olivat kirkkaasti toteutettuja. Eeppiset musiikit sopivat hyvin maisemiin ja tunnelmaan, vaikka kuolemalirutus kävikin hermoille. Ehkä olisi vain pitänyt osata pelata paremmin tai co-oppina kaverin kanssa. Co-op on mahdollista vain Liven kautta yhden kaverin kanssa.

Taisteluiden välissä juostaan massivisia kenttiä läpi ja välillä portataan johonkin ihmeelliseen taikamaailmaa, jossa käydään ainoastaan työntämässä kiviä ja potkimassa puita. Nämä pienet taikametsissä juoksentelut tuskastuttivat, koska niissä piti ainoastaan käydä avaamassa joku portti, jotta pelikentässä joku toinen ovi taas aukesi. Pelimoottorilla toteutetut välianimaatiot veivät tarinaa eteenpäin ja ne olivat ihan hyvin toteutettu. Ääninäyttely ja animaatioiden graafinen ilme ei kuitenkaan yllä loistavan Mass Effectin tasolle, mutta sopi tämän pelin laatuun ja tunnelmaan mukavasti. Subwooferilla oli myös kiitettävästi töitä välianimaatioiden tehosteissa.

Kuolemattomuuden läsnäollessa peli tuli pelattua aikamoisella juoksemisella läpi. Kentästä toiseen lappaavia aina toinen toistaan kestävämpiä vihulaisia tuntui riittävän kyllästymiseen asti. Hahmon kehittyessä ja noustessa tasoja ylöspäin sai käyttöönsä parempia aseita ja varusteita, mutta samalla myös vihulaiset lisääntyivät ja muuttuivat kestävämmiksi. Skill-pointseja pystyi käyttämään myös erikoistumiseen, jossa oli valittavana kolme erilaista polkua. Erikoistuminen ja varusteiden keräily sekä jyhdimmät aseet oli aika pian nähty ja roolipelimäiset elementit jäivät taka-alalle alku ihmettelyn jälkeen. Pidemmällä pelissä etsi aina vain sen tehokkaimman aseen tai vasaran, jolla suoraan päin juoksevat viholliset sai nopeiten pois päiväjärjestyksestä ja ilman ylimääräisiä kuolemia.

Kenttiä juostessa tuli ihailtua masiivisia maisemia ja tukevia äänitehosteita. Pelitilannetta auttoi myös eeppisyyteen tavoitteleva tarina, joka yhdisti mukavasti viikinkiaikojen mytologiaa ja tulevaisuuden terminator robotteja. Too Human pelin Balduria mainostetaan ihmisyyden pelastajana, mutta ne perustelut eivät aivan täysillä välittyneet läpipelaamisen aikana pelistä. Loppuratkaisu jätti jutun auki, joten jatko-osia on todennäköisesti odotettavissa ja huhuissa onkin ollu, että peliä tehdään ihan trilogiaksi asti. Toivottavasti jatko-osat ovat pelillisesti vähän tasokkaampia, koska tarina, tunnelma ja asenne ovat tässä pelissä kohdallaan.

Pointsit ja pisteet

+ Hyvä tarina
+ Mukavat tehosteet
+ Kenttien arkkitehtuuri
+ Yhdistää kaksi peligenreä, toiminnan ja roolipelit…

– …mutta ei tarpeeksi koukuttavasti
– Jatkuvalla syötöllä suoraan päin lappaavat aivottomat viholliset
– Peli tökkii isoissa tappeluissa
– Ikuiset elämät tekevät pelaamisesta läpijuoksemista, kuin olisi cheatteja käyttänyt
– Oliko siellä jotain apureitakin mukana taisteluissa?
– Juokse, mäiski, juokse, mäiski, katso välianimaatio, juokse, mäiski…

Annetaan vielä tekniikanihmelapsi.comin historian ensimmäiset pisteet arvostelussa:

7/10

Testilaitteisto

• Xbox 360, komponentti-kaapelilla kiinni televisiossa
• Panasonic TH-42PV60, 42″ HD Ready plasmatelevisio
• Onkyo TX-SR703E, 5.1 AV-vahvistin
• kaiuttimet:
• B&W DM601, edessä
• B&W LCR60, keskellä
• B&W DM600, takana
• B&W ASW600, subwoofer

Linkit ja muiden arvostelut pelistä Too Human

• Too Human -kotisivut – xbox.com

• peliplaneetta.net – 54/100
• konsolifin.net – 6+/10
• ydinjoukko.com – suosittelee
• gamereality.org – 3/5
• eDome -näyttävä mutta kamala
• tilt.tv – 6/10
• v2.fi – 80/100
• gamereactor.fi – 5/10