Kaiutinjalustan täyttäminen hiekalla

Kun joskus vuosia sitten ostin nykyisen kotiteatterini uudet jalustakaiuttimet (koko sarja on B&W 600 S3 sarjaa) ja niihin sopivat metalliset jalustat Helsingin HIFI Klubilta (nyk. Helsinki Sound + Cinema), kertoi myyjä että jalustat kannattaa täyttää hiekalla ja mieluiten hiekkapuhallushiekalla. Hiekan tuoman lisäpainon pitäisi tuoda jykevyyttä jalustoihin, jolloin kaiuttimet pysyvät paremmin paikallaan jolloin varsinkin basson pitäisi napakoitua kun kaiutin on tukevammin kiinni alustassaan.

Kaiutinjalustojen mukana tulivat piikit tai kumitassut, jos ei halua piikkejä käyttää. Piikit sain asennettua heti kun sain ostettua parkettia suojaavat metalliset “kolikot”, joissa on piikkejä varten syvennykset. Piikit ja niiden alla olevat kolikot takaavat että jalusta pysyy tiukasti alustassaan kiinni ja piikeissä olevien kierteiden ja muttereiden avulla jalustan saa epätasaisella alustalla heilumattomaksi. Jalustan ja kaiuttimen massat eivät kuitenkaan pelkästään ole riittäviä, jotta kaiuttimen alusta olisi todella tukeva ja järkähtämätön elokuvien ja musiikin muhkeissa bassokohtauksissa. Tukeva jalusta ja kaiuttimen liikkumattomuus tietääkseni parantaa bassojen napakkuutta ja siihen tässä projektissa pyrinkin.

Projektia varten löysin varastosta talvella käytettävää hiekoitussepeliä omassa vahvassa paperipussissaan. Ajattelin käyttää mielummin karkeampaa hiekkaa enkä hiekkapuhallushiekkaa, koska kaiuttimet sijaitsevat normaalissa olohuoneessa ja luulisin että hienojakoisempi hiekka myös pölyäisi enemmän. Toiseksi en ajatellut täyttäväni koko jalustaa hiekalla, koska en usko että jalustan lisäkilot toisivat minulle samassa suhteessa parempaa ääntä. Tavoitteena oli laittaa kaksi erittäin vajaata pussia hiekoitussepeliä etukaiuttimien jalustoihin, joihin aikaisemmin olin jo asentanut piikit muovisten suojien tilalle.

Kaiutinjalustat ovat metallia ja niissä on kansi ja pohja kiinni kahdella mutterilla. Johtoa varten on takasenäissä ura jonka eteen liutetaan muovikisko siten että kaiutinjohto menee jalusta sisään alhaalta pohjan reunasta sisään ja tulee ylhäältä kannen kohdalta ulos.

Ensimmäinen ongelma jonka kohtasin ja jonka takia jalustojen täyttämisprojekti on jäänyt tekemättä oli kansilevyn altalöytynyt metallilevy, jossa mutterin kiinnityskierteet tietenkin sijaitsivat. Levyn reunassa oli vain pieni aukko putken sisälle. Olin jo valmiiksi laittanut sopivan määrän hiekkaa kahteen säkkiin, kun kannen poiston jälkeen huomasin etteivät pussit mitenkään mahtuisi pienestä reijästä sisälle. Laitan hiekoitussepelin omassa pussissaan jalustan sisään jotta hiekka ei pääsisi tippumaan jalustan sisältä johtoreijästä eikä hiekka pölise kun jalustaa siirretään esimerkiksi siivouksen yhteydessä.

Ongelma ratkesi kun tyhjensin hiekkasäkin ja ujutin ensin säkin pienestä reijästä sisään. Siitä sitten lapiolla lastasin hiekat kuin suppilosta sisään pikkuhiljaa säkkiin joka oli jalustan sisällä. Säkki ei kuitenkaan auennut täysin kotelon sisällä ja hiekkaa mahtui vähemmän kuin olin aluksi kuvitellut. Painoa sain kuitenkin ihan mukavasti n. 5 kiloa lisää kaiutinjalustaan ja luulisin että lisäkilot eivät enää kovinkaan paljon parantaisi kaiutinjalustan kiinnittymistä piikkien ja niiden alla olevien kolikoiden avulla koivuparkettiin.

Toinen asia jonka tein samassa projektissa oli kaiuttimen parempi kiinnitys itse jalustan päälle. Kaiutin on pelkästään jalustan metallilevyn päällä eikä siinä ole mitään ruuvikiinnitystä tai piikkejä jotta kaiutin pysyisi tukevasti jalustan päällä. Onneksi B&W 601 S3 kaiuttimien mukana tuli tarvikepaketti jossa oli Bostikin sinitarraa ja kumiset (silikoniset?) tarrakiinnitteiset napit, jotka voi laittaa kaiuttimen pohjaan jotta se pysyy paremmin kiinni alustassaan. Sinitarra ei tuntunut kovin luontevalta ja siistiltä ratkaisulta ja kun kuminapit vielä pysyivät tiukasti paikallaan jalustan metallisella levyllä, niin päätin laittaa kuminapit kaiuttimen pohjaan kiinni.

Kun sain jalustan säädettyä tukevasti lattiaan niin ettei se enää heilunut mihinkään suntaan, kaiutin tuntui liimautuneen lattiaan kiinni. Kuminapit kaiuttimen pohjassa joustavat kyllä pikkuisen kun kaiutinta heiluttelee. Parannus vanhaan on kuitenkin selkeä jolloin kaiutin liukui vapaasti tasaisella metallijalustalla ja sen pystyi tiputtamaan jalustan päältä yhdellä sormella työntämällä. Tiukempi pito jalustan päällä helpottaa myös lapsiperheen arkea kun kaiutin ei niin helposti liiku jalustansa päällä. Ja voihan se siitä tipahtaa vaikka imurinletkulla alas, kun tarpeeksi huolimattomasti ottaa olohuoneen mattoa puhtaaksi.

Yritin kuunnella projektini tuloksia siinä vaiheessa kun olin saanut toisen jalustan valmiiksi ja kaiuttimen pohjaan uudet liukuestenapit. Mikään hifistin kultakorva minulla ei tosiaankaan vielä tässä vaiheessa ole, mutta olin kuitenkin kuulevani parempaa ja napakampaa basso toistoa ja terävyyttä toisesta kaiuttimesta. Nämä seikat tietekin ovat suurimmalta osalta psyykkisiä kun mieli kuulee sitä mitä ihminen teoillaan haluaa kuulevansa. Mutta oli asia kuinka päin tahansa, minulle kuitenkin riittää jos luulen kuulevani parempaa äänentoistoa kun siihen koko projektini kuitenkin tähtäsi.

Hifiä en harrasta kovinkaan ahkerasti ja tietämys on yleensä muualta kuultua ja luettua mutua asioiden paremmuudesta mutta uskon kyllä että kaikki tällaiset pienet parantelut vaikuttavat kotiteatterini äänentoistoon siten että kun joskus saan kavereita elokuvia katsomaan, niin joku voi sanoa että kylläpä kuuluu hyvin näistä laitteista.